Samurai Cop (1989)

Mikäli on ikinä sattunut internetiä käyttämään, todennäköisesti tuntee tämän elokuvan ainakin nimeltä. Nollabudjetilla ja nollaosaamisella viime vuosituhannella tehty ja suoraan videolla julkaistu Samurai Cop on taatusti yksi tämän hetken suosituimmista camp-elämyksistä The Roomin ja muiden vastaavien kanssa. Tälle on jopa tehty alkuperäisellä castillä jatko-osakin jokunen vuosi sitten. En valitettavasti osaa toistaiseksi sanoa sen laadusta mitään, mutta sivuosassa heiluva Tommy Wiseau antanee ainakin vähän vihiä projektin vakavuudesta.

Ensimmäisen Samurai Copin tarina kertoo kullan ja hunajan maassa operoivaa japanilaista kokaiiniliigaa jahtaavasta superkyttäkaksikosta, josta toinen osapuoli on legendaarisista japanin kielen taidoistaan Samurai Cop -liikanimen saanut vakavampi veli ja toinen koomisempi musta kaveri. Mikäli yksikään buddy cop -leffa tai vaikka Tappava ase -sarja on tuttu, niin tämä on vähän kuin parodia niistä kaikista, sillä erotuksella etteivät tämän tekijät varsinaisesti tienneet sellaista tekevänsä vaan koomisuus on tässä tapauksessa enemmän tahatonta laatua.

Samurai Copin kädettömyys on parhaimmillaan jo sellaista luokkaa, että siinä on jo idän ihmemiehilläkin opettelemista. Näillä tekijöillä oli raha sen verran tiukassa, että tässä päädyttiin poikkeuksellisesti käyttämään luonnonvaloa ja valmiiseen elokuvaan päätyikin sitten kokonaisia kohtauksia, joissa vuorokaudenaika vaihtelee valaistuksen perusteella selvästi sikin sokin aamusta iltaan ja takaisin. Eikä siinä kaikki, nimittäin yksittäisiä kohtauksia kuvattiin myös useissa eri paikoissa ja eri näyttelijöillä, joten nekin vaihtelevat villisti miten sattuu lihavan ja laihan, meksikaanin ja afron välillä. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä pääosassa heiluva Mathew Karedas kävi tiettävästi leikkauttamassa itsensä kaljuksi kesken kuvausten, joten edes miehen komea heviletti ei ole kaiken aikaa aito.

Henkilökohtainen suosikkikohtaukseni koko elokuvassa on alun takaa-ajo, joka on kuvattu pitkälti yleisillä teillä normaalilla ajonopeudella ja nopeutettu sitten jälkituotantovaiheessa. Harmi vain, että samalla myös kaikki jalankulkijat ja taustalla pörräävä liikenne on menty nopeuttamaan ja vaikutelma on vähintäänkin koominen. Puuhaparia avustaa helikopterilla kulkeva blondipoliisi, joka istuu selvästi siniseksi maalattuun huoneeseen rakennetussa helikopteriohjaamossa. Takaa-ajon loputtua vihollisauto kurvaa kiveä päin ja räjähtää syystä tai toisesta välittömästi. Samalla auton kuljettajan muhkeat mursuviikset häviävät salamyhkäisesti kahden otoksen välillä.

Loppupuolella nähdään hupaisa ravintolaräiskintä, jossa pahis lähettää ensin omat pikkunilkkinsä kyttäkaksikon kimppuun ja avaakin sitten itse tulen tappaen ne aikaisemmat pikkutorsponsa. Seuraavaksi isotorspo heittää granaatin ja painuu takaisin ravintolaan brunssille hyläten samalla täysin vahingoittumattoman kyttäkaksikon. En oikeastaan ole vieläkään täysin varma mistä tässäkin oli oikeastaan kyse, mutta viimeistään tässä kohtaa nauratti pakosti ääneen. Vastaavasti aina kun hahmot tappelevat keskenään nyrkein on kuvaa hupsun tökerösti nopeutettu; yhdessä tappelussa pahis nykäisee Samuraita tekotukasta ja sekunnin murto-osan verran voi nähdä pääosanesittäjän kaljun.

Mutta yllä oleva on vasta alkua. Kaikki naiset näyttävät suoraan jostain pornoelokuvasta repäistyiltä, minkä lisäksi suunnilleen jokainen miehen ja naisen välillä käyty sananvaihto liittyy tässä tavalla tai toisella seksiin. Samurai itse on melkoinen panokone, joka painelee osapuilleen jokaisen elokuvan naishahmon kanssa. Parhaimmillaan näihin hyväily- ja tissikohtauksiin leikataan hassusti suoraan kesken toimintajuttujen ja lieskoissa kärventyvien ruumiiden, yhdessä kohtaa flirttirepliikit lentävät kesken kuuman takaa-ajonkin. Iskuyrityksistä legendaarisin nähdään sairaalassa heti takaa-ajokohtauksen jälkeen, mutta silloin ei Samurailla harmittavasti käy flaksi kovasta yrityksestä huolimatta. Onneksi poliisiaseman irstas blondi himoaa karvarintaista sankariamme sitten senkin edestä.

Ihanan pölhön kokonaisuuden kruunaa ehkä koko elokuvan upein ja hauskin hahmo: vihainen pomo. Tätä mahtavuutta on kauhean vaikea sanoiksi pukea, mutta tässä elokuvassa on taatusti paras vihainen pomo mistään kyttäleffasta koskaan. En osaa sanoa miten paljon tästä on improvisoitua ja miten paljon kirjoitettua, mutta ukko heittää sen verran levotonta läppää, ettei sille voi muuta kuin nauraa; jopa ukko itse nauraa silminnähden omille jutuilleen. Elokuvan alkupuolella vihainen pomo sättii sankareitamme liian kovista otteista, mutta lopussa tuleekin sitten käsky tappaa kaikki pahikset pomosta rivimieheen suuren maailman tyyliin.

Jos todella pöljöt ja kaikin puolin hutiloiden tehdyt kalkkunaelokuvat sattuvat iskemään nauruhermoon, tykkää taatusti tästäkin. Vähän tylsähköä ja itseään toistavaa loppua lukuun ottamatta Samurai Cop on tasaisen viihdyttävää ja hauskaa seurattavaa, vaikkei tämä ehkä Miami Connectionin riemukkaan älyvapaalle ninjailulle kovasta yrityksestä huolimatta pärjääkään. Paljon hauskempi ja viihdyttävämpi tämä omasta mielestäni on kuin useimmat nykyajan Hollywoodin huippuammattilaisten tuottamat komediat ja viihde-elokuvat.

Eikö vieläkään ole tullut nähtyä Samurai Copia? Äkkiä katsomaan sitten!



Arvio: 4/5

SAMURAI COP, 1989 USA
Ohjaus: Amir Shervan
Käsikirjoitus: Amir Shervan
Näyttelijät: Gerald Okamura, Jannis Farley, Jason Coleman, Jimmy Williams, Joselito Rescober, Mathew Karedas, Robert Z'Dar