Taikurit (1977)

Coonskinin ympärillä vellova jättimäinen kohu ja yleinen sekasorto johtivat lopulta monien luovien mahdollisuuksien pöllähtämiseen taivaan tuuliin Ralph Bakshin uralla vielä vuosien päästäkin. Suorana vaikutuksena Paramount päätti sanoutua koko jutusta nopeasti irti ja Albert S. Ruddykin katsoi paremmaksi jättäytyä jatkossa animaatiobisneksestä suosiolla. Lopulta itse elokuvakin päädyttiin vetämään kierrosta, eikä täydellisiä alkuperäisen veroisia ja nimellä liikkuvia julkaisuja ole nähtykään ennen 2010-lukua. Oheisvahinkona Warner Bros päätti vetää rahoituksensa Bakshin keskeneräiseltä Hey Good Lookin'ilta ja koko joukko tämän leivissä työskennelleitä animaattoreitakin sanoi työsuhteensa irti.

Mutta elämä jatkuu. Bakshin aikuisten animaation konsepti oli kuitenkin edelleen tuottava idea ja rahoitus järjestyikin tällä kertaa 20th Century Foxilta. Bakshin itsensä mukaan Taikurit oli tarkoitettu aikoinaan irtiotoksi kaikesta miehen aiemmasta väkivallan ja seksin täyttämästä anarkiasta kohti perinteistä perheystävällisempää piirrettyä elokuvaa, mutta tähänkin kannattaa suhtautua pienin varauksin, kuten pian tullaan näkemään. Hassuna triviatietona George Lucas teki samaan aikaan Tähtien sotaa lähinurkilla ja Mark Hamill kävi ohjaajien sopimuksesta kuvaustauoilla äänittämässä Taikureiden dialogia.

Perheystävällinen post-apokalyptinen fantasiaraina sijoittuu ydinsodan jälkeiseen maagiseen satumaailmaan, jossa ihmisrotu on mutatoitunut jos minkälaisiksi kummajaisiksi ja näiden paikan luomakunnan kruununa ovat ottaneet keijut, maahiset ja kääpiöt, jotka elävät rikkumattomassa rauhassa omissa pienissä yhteisöissään. Kolmentuhannen vuoden rauhan jälkeen pääkeiju saa kaksi poikaa, joista toinen rakastaa lähimmäisiään ja käyttää voimiaan vain hyvään, kun taas toinen vihaa kaikkea elävää ja viihdyttää itseään kiduttamalla ja tappamalla eläimiä. Myöhemmin pimeämpi puolikas löytää käsiinsä tuhoutuneen ihmiskunnan taakseen jättämät joukkotuhoaseet ja hyvien tyyppien on palautettava jälleen rauha maahan.

Mikäli tämä nyt ei jo tässä vaiheessa ole selvä juttu, niin lapsekkaista lähtökohdista huolimatta perheystävällisen piirrosleffan leimalla voi jo kättelyssä heittää vesilintua ellei sitten ajattele asiaa vain suhteuttaen asiaa tekijänsä muuhun tuotantoon. Taikurit nimittäin on jo alusta asti täynnä viittauksia seksiin ja erotiikkaan, hakaristejä heilutellaan tuon tuostakin ja hahmoja kuolee väkivaltaisesti tiuhaan veren vain lentäessä kaaressa. Samaan aikaan Bakshi on kuitenkin hämmentävästi heitellyt sekaan kevyttä slapstickiä ja hassuja ääniefektejä lasten iloksi. Nostalgia Criticin ironinen "family picture" -lohkaisu tuleekin alunperin nimenomaan tästä leffasta ja maestrolta itseltään.

Bakshin tapauksessa ikärajalla ei ainakaan itselleni ole ollut koskaan mitään väliä, sillä mestari kuitenkin tapaa tarjota yleisölleen huonoimmillaankin mitä nämä ovat tottuneet idoliltaan odottamaan: räiskyvää ja epäkorrektia menoa, mustaa huumoria sekä ihanan suttuista animaatiota. Näitä kaikkia mies tarjoileekin jälleen oikein sarjatulella, sillä Foxilla oli asettaa erityisen tiukat aika- ja budjettirajat, jotka pakottivat Bakshin tiimeineen innovoimaan ja kokeilemaan vaihtoehtoisia metodeja saadakseen elokuvansa valmiiksi. Tällä kertaa rupuisen animaation sekaan on keksitty heittää arkistomateriaalin ja Sergei Eisensteinin leffojen vauhdikkaimpien joukkokohtausten pohjalta rotoskoopattua animaatiota, joka yhdistyy maestron valmiiksi karun piirrosjäljen kanssa ainutlaatuiseksi hämmentävän tyylitajuiseksi likaiseksi kaaokseksi, jollaista voi tähän maailmaan syntyä vain Ralph Bakshin kaltaisen kaverin ollessa ohjaksissa.

Oikeasti näkemyksellisintä ja huikeinta antia Taikureissa edustaa omaan makuuni Ian Millerin ja Mike Ploogin tussaama ja maalaama näyttävä taustataide, joka tuo parhaimmillaan mieleen vanhan ajan klassisten progelevyjen kansikuvat, mitä mielikuvaa Taikureiden rokahtava soundtrack vielä entisestäänkin vain korostaa. Kun vain äärilaidasta toiseen valtoimenaan heittelevä ääninäyttelykin olisi keskimäärin yhtä laadukasta jälkeä...

Taikurit on Ralph Baksin elokuva kaikessa hyvässä ja kaikessa pahassa; hyvään tosin lukeutuu tällä kertaa onneksi myös omaperäinen ja suhteellisen helposti seurattavissa oleva yhtenäinen juonikin. Jos lukija tietää sydämessään olevan erityisen paikan tuon miehen karun katu-uskottaville visioille, voi Taikureistakin luvata vähintään yhtä hyviä pärinöitä kuin maestron kolmesta edellisestäkin keskimäärin. Me gusta.


Arvio: 4/5


WIZARDS, 1977 USA
Ohjaus: Ralph Bakshi
Käsikirjoitus: Ralph Bakshi
Näyttelijät: Bob Holt, David Proval, Jesse Welles, Richard Romanus, Steve Gravers