Japanese Girls at the Harbor (1933)

En enää tässä vaiheessa muista, montako vuotta sitten arvostelin Yasujiro Ozun, Kenji Mizoguchin ja Mikio Narusen 20- ja 30-luvun hengenteoksia, mutta muistan huvikseni kiinnittäneeni niissä huomiota rivien välistä tulkittavissa olevaan ilmiselvään japanilaisen yhteiskunnan länsimaistumiseen. Ajatus tuntui siinä määrin kiehtovalta, että olin suunnitellut siitä kokonaista teemaa itselleni tulevaksi vuodeksi ainakin siinä määrin kuin aikaa ja materiaalia riittää. Samaan hengenvetoon olin suunnitellut jonkinasteista katsausta myös Hiroshi Shimizun, tuon varhaisen äänielokuvan tuntemattoman mestarin tuotantoon. Onnekseni aiheet sivuavat toisiaan yllättävänkin mutkattomasti, joten saan tällä haavaa hoidettua ne kuuluisat kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja samalla hulvattoman paljon iloa elämääni.

Japanese Girls at the Harbor ei ole likimainkaan ohjaajansa varhaisimpia tuotoksia, mutta se lienee niistä ensimmäinen huomionarvoinen ja todennäköisesti samalla myös vanhimpia meidän päiviimme asti kokonaisuudessaan säilyneitä. Teemaa tuskin tarvitseekaan erikseen esitellä, sillä tapahtumat sijoittuvat muutenkin aikansa nopeasti teollistuvaan ja länsimaistuvaan Yokohamaan ja erityisesti sen hämyiselle satama-alueelle. Kolme nuorta tyttöä sattuu rakastumaan samaan poikaan, mutta kohtalon koura ei ole lopulta sen enempää kaunis kuin tasapuolinenkaan: mustasukkaisuuden rikkoma ystävyys ajaa erään tytöistä kurimukseen ja geishaksi paikalliseen slummiin länsimaisiin vaatteisiin pukeuvun kultapojan mennessä naimisiin tämän parhaan ystävän kanssa.

Niin yksinkertainen kuin Shimizun teos ehkä paperilla onkin, siinä on valtavat määrät pieniä tyylikikkoja, jotka saavat sen tuntumaan huomattavasti suuremmalta kuin vain osiensa summalta. Silkan romanttisen melodraaman lisäksi kyseessä on kuvaus aikuistumisesta ja illuusioiden romahtamisesta karun todellisuuden edessä. Alussa kaksi tytöistä nähdään viattomina koululaisina katolisessa opinahjossa, mutta kaupungin ja uuden ajan turmelus vievät nämä mennessään siinä missä sisäiset demonitkin saavat kaksikosta otettaan. Lopulta paikallinen kirkkokin ammottaa tyhjyyttään, vanhan ja uuden Japanin välillä kipinöi ja naiskeskinen henkilökuvauskin heikkoine ja epäluotettavine miehineen on kuin suoraan itsensä Kenji Mizoguchin parhaista leffoista.

En suoranaisesti keksi mitään erityistä moitetta Japanese Girls at the Harborista, kyseessä on juuri sellainen teknisesti hiottu ja kerronnaltaan hienostunut Hiroshi Shimizun teos, jollaista olen tottunut tekijältään jo odottamaankin. Pintapuolisesti kyseessä onkin mitä simppelein ja perinteisin japanilainen draamaelokuva, mutta tarkemmalla silmällä siitä pystyy löytämään valtavasti syvyyttä ja kiehtovia yksityiskohtia, joiden huomaaminen saattaa kääntää koko katseluelämyksen täysin päälaelleen. Hiroshi Shimizu oli totisesti alansa ja aikansa lahjakkaimpia tekijämiehiä, tai kuten Kenji Mizoguchi asian kiteytti:

”Ozun ja minun kaltaisilleni ihmisille elokuvat ovat aina kovan työn tulosta, mutta Shimizu on nero...”


Arvio: 4.5/5


MINATO NO NIHONMUSUME, 1933 Japani
Ohjaus: Hiroshi Shimizu
Käsikirjoitus: Mitsu Suyama, Tôma Kitabayashi
Näyttelijät: Michiko Oikawa, Ranko Sawa, Ureo Egawa, Yukiko Inoue