Deathstalker III (1988)

“Potatoes are what we eat!”

Kun kerran päätin vetäistä huvikseni yhden hyvän barbaarileffan, vetäisenpä välipalaksi vielä toisen vähäsen kehnommankin. Vanha kunnon Roger Cormankin nimittäin päätti ottaa genrestä kaiken liikenevän ilon irti tuottamalla koko joukon nollabudjetin barbarointeja Etelä-Amerikan halpamaissa. Teoriassa näissä seurataan Deathstalker-nimisen soturin seikkailuja klassisessa barbaariversumissa, jossa naiset ovat aina alasti ja vauvaöljyllä rasvatut miehenköriläät hakkaavat toisiltaan raajoja irti kaiken naimisen ja pölhöjen one-linereiden välissä. Konsepti on juuri hölmö kuin miltä se kuulostaa, mutta samalla pahuksen viihdyttävä.

Edellisessä osassa tekijät päättivät pistää homman täysin leikiksi ja kokonaisuus oli siksi sangen hauska elämys muutenkin kuin vain camp-mielessä. Schlockmeister itse sen sijaan ei ollut ollenkaan kyseisen tuotoksen rempseän itseironisesta otteesta huvittunut, joten kolmannessa osassa palattiin harmittavasti takaisin vakavampaan murahteluun. Ilmeisesti samalla budjettia leikattiin vielä alkuperäisestäkin, sillä kaikki tässä tekeleessä kalskahtaa vielä edellistä kengännauhabudjetin rymyilyäkin rupuisemmalta ja improvisoidummalta.

Kolmannen Deathstalkerin juonessa ei ole paljoa puhumista, mutta nimestään poiketen tässä ei ainakaan nähdä laisinkaan "sotureita helvetistä" ellei sitten parissa kohtaa nähtäviä epäkuolleita lasketa sellaisiksi. Tylsän mielikuvituksettoman alkutekstin ja Vaarojen planeetasta kierrätetyn tunnarin jälkeen avautuu katsojalle näkymä ihmisistä "jossain metsässä". Kikkarapäinen, myöhemmin Deathstalkeriksi paljastuva aksenttiaan pitkin leffaa vaihteleva häiskä tekee tuttavuutta salaperäistä timanttia mukanaan kuljettavan tytön ja vanhan tietäjän kanssa. Äkkiä Kummelista karanneet ratsumiehet karauttavatkin paikalle saadakseen tuon mahtikiven itselleen, mutta liian myöhään: kivi on jo Deathstalkerilla. Tässä vaiheessa lähes neljännes koko leffasta onkin jo takana eikä päähenkilöä ole esitelty tai lausuttu nimeltä vielä kertaakaan.

Samaan aikaan toisaalla kaljupäiseltä naapurin namusedältä näyttävä ja kuulostava, läpi elokuvan erilaisiin hassuihin vaatteisiin pukeutuva housuton velho Troxartes vannoo saavansa kiven ja Deathstalkerin kynsiinsä. Sitä ennen kyseisen auto- ja pölynimurikauppiaan olisi kuitenkin tarkoitus naida sen edellä mainitun tyttösen identtinen sisko, joka sattuu myös olemaan prinsessa. Harmi vain, että myös Deathstalker on iskenyt silmänsä ja vähän muutakin samaan naikkoseen, joten miesten kohtalona on luonnollisesti ratkaista barbaariversumin ja "jonkun metsän" kohtalo yhdessä kädettömimmistä koskaan näkemistäni miekkailukohtauksista.

Sanotaanpa tämä heti suoraan: Deathstalker III:n pahin ongelma on sen täydellinen vegetatiivinen pitkäveteisyys. Jos barbaarielokuvien hienous kiteytyy rasvattuihin lihaksiin, tisseihin ja hurmeiseen väkivaltaan, on tässä nekin onnistuttu jotenkin hutiloimaan täysin innottomaksi ja puhdittomaksi audiovisuaaliseksi unilääkkeeksi. Itse asiassa Deathstalker III tuntuukin koostuvan lähes täysin tarkoituksettomasta tyhjäkäynnistä vailla edes sitä aiempien osien camp-hurmiota. Tällä kertaa Deathstalkerin itsensäkin hahmo on vielä kaiken lisäksi muutettu alun barbaarisen öljytystä antisankarista ja toisen osan sympaattisesta veijarihahmosta puisevaksi ja täysin karismattomaksi herrasmieheksi, joka pussailee kohteliaasti neitojen käsiä siinä missä ensimmäinen olisi raiskannut samat naikkoset siltä istumalta. Ei barbaariviihdettä näin kuulu tehdä!

Deathstalker III on kaikessa yksinkertaisuudessaan täysin turha ja sisällötön räpellys, josta tuskin irtoaa hupia edes genrensä vannoutuneimmille ihailijoille tai muille kalkkunaviihteestä arkeensa iloa hakeville. Tuhlasin elämästäni täydet 86 minuuttia täysin tyhjänpäiväisen kohtauskokoelman katselemiseen vain saadakseni kirjoittaa siitä kokonaisen arvostelun, ja sekin vähä tuntuu näin jälkikäteen vain kohtuuttomalta vaivalta. Jos lukija haluaa kokea Deathstalkerin ajattoman barbaroinnin koko komeudessaan, suosittelen katsastamaan vaikka kaksi ensimmäistä osaa ja tämänkin ripuliseoksen enintään Mystery Science Theater 3000n suodattamana. Neljännestä osasta en sano mitään, koska en ole sitä tullut nähneeksi. Vielä.


Arvio: 1/5


DEATHSTALKER AND THE WARRIORS FROM HELL, 1988 USA, Meksiko
Ohjaus: Alfonso Corona
Käsikirjoitus: Howard R. Cohen
Näyttelijät: Aarón Hernán, Carla Herd, John Allen Nelson, Terri Treas, Thom Christopher