Andrei Rublev (1966)

Venäläisistä ikonimaalareista suurimman syntymän kuusisataavuotisjuhlan kunniaksi tuotettu megaspektaakkeli alkaa hyvin kuvaavasti kuvalla tyhjäksi kalkitusta seinästä. Kaikkein yksinkertaisimmillaan kyseinen näkemys kertoo kaiken oleellisen taiteen synnystä paitsi Andrei Tarkovskin teoksen itsensä sisällä mutta ehkä samalla myös vähän sen ulkopuolellakin. Itselleni se kertoo jotain myös tämän taideaarteen arvostelun kirjoittamisesta, sillä vaikka kuinka olen yrittänyt pohtia mielessäni jotain viisasta sanottavaa tästäkin, olen toistaiseksi vain päätynyt aloittamaan tyytymättömänä alusta asti uudelleen kerta toisensa jälkeen. Ehkä kaikkein järkevintä on kirjoittaa kahdesta puolikkaasta erikseen, jälkimmäisestä virkeämmällä mielellä joskus toisena ajanhetkenä.

Mutta ongelmansa on Andrei Rublevillakin. Mongolivaltakunnan tuhkista syntymäisillään oleva Venäjä taistelee yhä säännöllisesti maita ja mantuja ryösteleviä idän tataareja vastaan, paikallisten ruhtinaiden rautainen laki niittää satoaan ja hengenmiesten suhde uskoonsa ja uskonyhteisöönsä vaihtelee kyynisen ja vilpittömän välillä. Kansan keskuudessa paheellisuus, pakanallinen usko ja sekasortoinen aistillisuus hallitsevat yhä ihmismieliä. Andrei Rublev itse käy matkansa varrella loputonta sisäistä kamppailuaan puhtaan taiteellisen inspiraation, maallisen ja hengellisen välillä etsien paikkaansa sekä uskoaan henkisen ja aineellisen kaaoksen täyttämässä maailmassa.

Jo Andrei Rublevin ensimmäisen puolikkaan tarinakin on yksinään siinä määrin kimurantti ettei sen tarkassa referoinnissa ole tämän pidemmälle mitään mieltä. Avainyksityiskohtina Tarkovskin visiossa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota erityisesti viittauksiin munkkien ja ikonimaalarien yhteiskunnallisesta asemasta ja vallankäytöstä, esimerkiksi alussa jossa yhden maalareista vihjataan ilmiantavan näiden kustannuksella irvailevan miehen paikallisten sotilaiden käsittelyyn. Monimutkaisista henkilöhahmoista kannattaa myös huomata näiden toisistaan eroavat uskomukset ja keskenään jatkuvassa konfliktissa olevat näkemykset ihmisistä sekä uskon ja taiteen merkityksestä. Näitä teemoja pyöritellään pitkin elokuvaa alusta lähtien ja ne ovatkin tarkemmin tässä asiaan syventymättä koko Tarkovskin itsetutkiskelua harrastavan teoksen kovinta timanttisinta ydintä.

Andrei Rublevia aiemmin tänään katsoessa en voinut olla kiinnittämättä huomiota sen päivänselviin yhtäläisyyksiin aiemmin arvostelemani Marketa Lazarovan kanssa. Kumpikin leffa kuvattiin lähes samaan aikaan ja ensi-iltojen välilläkin on eroakin vain vajaan vuoden verran. Ilmeisesti keskiaikaan sijoittuva mustavalkoinen historiallinen ja hengellisiä pohdiskeleva eeposelokuva vain sattui olemaan tekoaikaan idässä muodissa. Harmittavasti pikainen tutkimukseni Tarkovskin näkemyksen tekoprosessista tai innoittajista ei tuottanut hedelmää, sillä olisi ollut todella mielenkiintoista verrata niitä František Vláčilin vastaaviin. Näin pintapuolisesti voin kuitenkin todeta Tarkovskin teoksen olevan teknisessä mielessä vähintään yhtä laadukasta jälkeä kuin edellinenkin, asetettiinpa näyttelijät sen tapaan oikeasti asumaan erämaahan tai ei. Henkilökohtaisella tasolla Vláčilin pökerryttävän upea mestariteos on kuitenkin kahdesta enemmän omaan makuuni.

En oikeasti tiedä miten tiivistää kaikki edellinen yhteen siistiin lopetuskappaleeseen, mutta sanottakoon että kyseessä on ensimmäinen "kypsäksi" laskettu tekijänsä tuotos niin hyvässä kuin pahassakin. Mikäli valistunut lukija on koskaan sattunut lukemaan tai näkemään ainoataan leffaa ohjaajan harmittavan suppeahkosta filmografiasta, todennäköisesti tunnistaa tyylin pitkine otoksineen, raskaalla jalalla etenevine kerrontoineen sekä äärimmäisen rikkaine symboliviljelmineen. Samaan hengenvetoon lukijalla taitaakin jo olla valmis mielipiteensä suuntaan tai toiseen myös tämän kyseisen teoksen suhteen. Itse diggaan erityisen paljon Tarkovskin elokuvista ja luonnollisesti myös Andrei Rublevistakin, mutta vielä on toinen puolikas ruodittavaksi.


Arvio: 5/5


ANDREY RUBLYOV, 1966 Neuvostoliitto
Ohjaus: Andrei Tarkovski
Käsikirjoitus: Andrei Kontšalovski, Andrei Tarkovski
Näyttelijät: Anatoli Solonitsyn, Irma Rauš, Ivan Lapikov, Juri Nazarov, Nikolai Grinko, Nikolai Sergejev