Heavy Traffic - kuumat paikat (1973)

En enää tähän maailmanaikaan kykene palauttamaan vanhuusvuosien kalkkeuttamaan seniiliin mieleeni milloin alunperin arvostelin Ralph Bakshin Fritz - kova kollin, mutta sen on täytynyt olla aivan nykyisen rundin muinaisina alkuaikoina. Vanha kunnon Ralph-setä ei tunnetusti ole oikein koskaan saanut tunnustusta koko myöhemmän animaation eteen tekemästään elämäntyöstä ja ajattelinkin jo silloin käyväni koko maestron filmografian kerralla läpi, mutta aika ei vain tuntunut olevan silloin oikea. Ilmeisesti hyisen ja pimeän kevättalven selittämätön outo ahdistus on vain itselleni se mielekkäin mielentila tutkailla tällaisia leffoja vähän tarkemmin. Pavlovin koirat ja sitä rataa.

Heavy Traffic on tuotettu pitkälti samalla tiimillä kuin vuotta aiemmin ilmestynyt Fritzkin, joten kyseessä on luonnollisesti hyvin identtisiä teemoja vastaavalla tyylillä käsittelevä epäkorrekti ja 70-luvun New Yorkin keskikaupungin rappiota ja likaa huokuva brutaali satiiri. Itse näen tässä samalla jonkinlaisen sisarteoksen edelliselle, perustuihan kyseinen teos tunnettuun underground-sarjakuvaan siinä missä Heavy Trafficin päähenkilö itse on Bakshin omaelämänkerrallisista aineksista ammentava underground-sarjakuvataiteilija.

Juonesta puhuminen on tässä tapauksessa käytännössä täysin turhaa, sillä kyseessä on varsin tajunnanvirtamainen ja kokeellinen teos, joka keskittyy yhteinäisen tarinan sijaan kuvaamaan sarkastiseen sävyyn sen keskeisten henkilöhahmojen, kuten päähenkilön mustan tyttöystävän, juutalaisen äidin ja mafiosoisän sekä lähikapakassa tanssivan drag-queenin vaiheita rinnastaen näiden arvaamattoman ja vauhdikkaan elämäntavan flipperiin. Ralph Bakshi olikin itse tunnetusti päähenkilön tavoin intohimoinen pelimies ja leffan idea kumpusikin alunperin juuri Nykin kuppaisista peliluolista.

Kaikkein kiinnostavinta materiaalia Heavy Trafficissa ainakin omasta mielestäni on sen värikäs tuotantohistoria. Tiettävästi tämän piti alunperin ollakin Bakshin debyyttiohjaus, mutta tuottaja Steve Krantzin mielestä oli huomattavasti kannattavampaa valita riskialttiin debyytin pohjaksi yleisölle tutumpi lähdemateriaali tai sarjakuva. Kun Ralph Bakshi lopulta pääsi aloittamaan seuraavan elokuvansa teon, tämä huomasikin kieron Krantzin kahmaisseen jättimenestykseksi osoittautuneen Fritzin kassan omaan pussiinsa. Samaan aikaan Bakshi itse oli neuvotellut yhteistyön mahdollisuudesta Kummisedän tuottaja Albert S. Ruddyn kanssa, mikä edelleen raivostutti Krantzia. Riidan päätteeksi Krantz päätyi antamaan ohjaajalleen potkut, mutta rahoittajien uhattua vetää tukensa Heavy Trafficilta Bakshi sai lopulta työpaikkansa takaisin.

Vaikeista tuotanto-olosuhteista huolimatta kyseessä kuitenkin on jälleen kaikkea muuta kuin epäonnistunut tai tekijänsä tavaramerkkityylistä millään tapaa poikkeava aikuisten animaatio, sillä perinteiseen ohjaajansa tyyliin anarkistisella ja kieroutuneella otteella on tässäkin haettu tarkoituksella kovinta mahdollista ikärajaluokitusta ja kaikenlainen visuaalisuus on suunniteltu juuri sisältöön sopivaksi. Ralph Bakshihan on tunnettu poikkeuksellista kyvystään venyttää penniä naurettaviin mittasuhteisiin asti, mikä yleensä realisoituu räiskyvään menoonsa nähden yllättävänkin osuvasti iskevän rujoon ja groteskin epäesteettiseen piirrosjälkeen, joka onkin perinteisesti jakanut ihmisiä vahvasti puolesta ja vastaan jo ammoisista ajoista lähtien. Itselleni vastaavan rouhean ysärianimaation ihailijana tällainen tyylittely on aina vain plussaa.

Erityisenä uutuutena Bakshi tiimeineen on tällä kertaa koettanut yhdistää aitoja valokuvia ja näyteltyjä jaksoja eri muodoissaan animaationsa sekaan. Tällaista kikkailuahan on harrastettu enemmän tai vähemmän jo mykkäelokuvan ajoista lähtien, joten kyseessä ei suinkaan ole mikään kaksisempi innovaatio, mutta kummallinen ratkaisu antaa Bakshin ja kumppaneiden teokselle valtavasti katu-uskottavaa persoonallisuutta; voipa tätä tavallaan katsoa ja kuunnella jonkinlaisena koruttomana ajankuvanakin. Tiettävästi suuri osa näyttelijöiden esittämästä dialogistakin on silkan realismin hengessä lähes täysin improvisoitua, mikä kaiken edellisen tavoin joko saa mielihyvähermot kihelmöimään ilosta tai vain kipuaistin kuumottamaan viiltävän tuskaisesti.

Heavy Traffic oli ilmestymisaikanaan kohtalainen rahasampo teattereissa ja Bakshista itsestään tuli historian toinen useamman pitkän animaation perätysten menestyksekkäästi tuottanut tekijämies heti itsensä Walt Disneyn jälkeen. Vielä nykyäänkin Heavy Traffic taitaa olla monelle kriitikolle ja fanille suosikki maestron leffoista, mutta henkilökohtaiseen makuuni kyseessä on myöhempiin vähintään yhtä rajuihin teoksiin nähden vielä varsin kesy kokeilu.


Arvio: 4/5


HEAVY TRAFFIC, 1973 USA
Ohjaus: Ralph Bakshi
Käsikirjoitus: Ralph Bakshi
Näyttelijät: Beverly Hope Atkinson, Frank DeKova, Jacqueline Mills, Joseph Kaufmann, Lillian Adams, Mary Dean Lauria, Terri Haven