She - Naarassoturi (1982)

Olin suunnitellut tänä aamuna lähteväni reippailemaan lähimmän punttisalin suuntaan, mutta ulko-oven toisella puolella kimppuuni hyökännyt viiltävä siperialainen pakkanen saikin jäämään mieluummin kotiin katsomaan leffoja. Koska en tähän hätään nyt muutakaan keksinyt, päätin yksinkertaisesti etsiä käsiini mielipuolisimman ja viihdyttävimmän mahdollisen italialaisen barbaarielokuvan, jota koskaan vain on mahdollista nähdä. She - naarassoturi ylitti totaalisessa skitsofreenisyydessään lopulta kaikki hulluimmatkin odotukseni lyömällä leukaluuni kerta toisensa jälkeen lattianrajaan puhtaalla överiydellään. Tämän elämyksen jälkeen ei voikaan muuta kuin sanoa, että kyllä siellä saapasmaassa vaan on pirullisen sekopäistä sakkia.

Kaikkein ylivoimaisin tehtävä itselleni on yrittää pukea koko Naarassoturin mahtavuutta täysin ymmärrettävään muotoon. Virallisessa mielessä kyseessä kuitenkin pitäisi mitä ilmeisimmin olla ainakin nimellisesti filmatisointi useita kertoja taltioidusta muuasta siirtomaa-ajan seikkailukirjallisuuden klassikosta, jossa afrikkalainen kuningatar rakastuu ylivertaiseen valkoiseen seikkailijaan ja julistaa tämän vertaisekseen jumalolennoksi. En ole itse kyseistä romaania koskaan lukenut enkä edes tiedä missä määrin oma kuvaukseni siitä osui kutiinsa, mutta tuolla ei oikeasti ole väliäkään, sillä en missään mielentilassa suostu uskomaan Avi Nesherinkään siitä kuulleen kun tätä teki, niin vähän kahdella on toistensa kanssa tekemistä.

Italian oma barbarointi sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään post-apokalyptiseen jengien ja klaanien hallitsemaan tulevaisuutta ja menneisyyttä veikeästi sekoittavaan barbaarimaailmaan, tarkalleen 23 vuotta "suuren peruuntumisen" eli ydinsodan jälkeiseen todellisuuteen. Kaksi barbaarijuppia sattuu osumaan keskelle salamyhkäisen kultin mystistä rituaalia, josta lihallisen muotonsa saa She-soturijumalatar. Kyseinen kohtaus on toteutettu panemalla joukko ihmisiä nyökyttämään loputtomasti eestaas hokien "she, she, she" puolipukeisten ja vauvanrasvalla öljyttyjen kynäniskabodareiden edessä. Myöhemmin paljastuu kaksikon olevan matkalla pelastamaan sisartaan ilkeiden miesten kynsistä ja She tovereineen päättää yhtyä duon retkueeseen.

Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että ensimmäiset kymmenisen minuuttia taitavat yllä tylsintä koko rainassa. Kun homma lähtee toden teolla liikkeelle, ei kunnon viihdetykitystä pidättele enää mikään. Avi Nesherillä nimittäin tuntuu olevan poikkeuksellinen taito lätkäistä kohtaus toisensa perään niin hämmentäviä ideoita, ettei niiden edessä voi kuin ottaa hatun päästään ja virnuilla leveästi. Heti alussa esimerkiksi tapellaan Monty Python -sketsistä karanneiden natsien ja Frankensteinin hirviön robottikloonin kanssa, myöhemmin menoon yhtyy joukko toogaan pukeutuneita kannibaali-ihmissusia, moottorisahoin aseistautuneita mutanttimuumioita, vampyyreja, hullu tiedemies, psyykikkokommunisteja sekä vaaleanpunaiseksi balleriinaksi puettu karvainen örkki. Tämä ei siis ole vitsi.

Muuten onkin Nesherin näkemys barbariasta varsin hilpeää ja ehkä osin jopa vähän itseironistakin kakkendaalia, jolla kaikessa järkijättöisyydessään maailmalle tuskin muuta annettavaa onkaan kuin äärimmäinen roska-arvonsa. Käsikirjoituksesta lienee tällaisen kohdalla turha puhuakaan, leikkaus on niin epämääräistä jälkeä että kohtaus tuntuu seuraavan toistaan täysin sattumanvaraisesti ja näyttelijätkin vaikuttavat usein lähinnä tylsistyneiltä ja ärsyyntyneiltä. Katsojalla ei sen sijaan aika käy pitkäksi millään, sillä tekijänsä tajunnanvirtamaisesti etenevä sillisalaatti tuntuu parhaimmillaan pöräyttävän ilmoihin niin persoonallisia ja eriskummallisia aivopieruja, ettei niistä hevin silmiään irti malta ottaakaan.

Edellinen summaakin poikkeuksellisen osuvasti She - naarassoturin varsinaisen sisällön yhteen ainoaan sanaan: persoonallinen. Kyseessä on mitä kurahtanein ja kömpelöin tekele maailmassa, mutta kumpaakin niin pahuksen uniikilla ja mieleenjäävällä tavalla, että kyseessä on jo melkein ihan oikeasti kiehtova massasta eroava epäortodoksisempi barbaarielämys. Yesin Rick Wakemanin, Motörheadin Phil Campbellin ja Moody Bluesin Justin Haywardin muodostaman trion säveltämä hupaisa rock-soundtrack viimeistelee valmiiksi ihastuttavan höpsön ja ennalta-arvaamattoman barbaarisen kokonaisuuden.


Arvio: 4.5/5


SHE, 1982 Italia
Ohjaus: Avi Nesher
Käsikirjoitus: Avi Nesher
Näyttelijät: Andrew McLeay, Cyrus Elias, David Gross, Elena Wiedermann, Gordon Mitchell, Harrison Muller Jr., Laurie Sherman, Quin Kessler, Sandahl Bergman