Hey Good Lookin' (1982)

Jos poikia ja tyttöjä on koskaan haluttanut nähdä todellinen animaatioharvinaisuus, niin tässäpä olisi juurikin sellainen yksilö. Ralph Bakshin Hey Good Lookin' :ista suunniteltiin Warnerin suosiollisella avustuksella tuotettua seuraajaa Coonskinille jo 70-luvun puolivälissä, mutta edellisen aiheuttaman skandaalin seurauksena tuotanto ajautui ongelmiin, valmiiksi asti saatu materiaali hyllytettiin kertaalleen ja loppujen lopuksi Ralph tiimeineen joutui saattamaan työnsä loppuun omakustanteena. Teattereihin asti Hey Good Lookin' pääsi vasta vuoden 1982 tienoilla, mutta hävisi loppupeleissä vähintään yhtä nopeasti ja äänettömästi julkisuudesta kuin oli sinne alkujaan ilmestynytkin. Yksittäistä televisioesitystä, ikivanhaa kasettijulkaisua ja bootleg-kopioita lukuun ottamatta tätä on mahdollista saada hyllyynsä lähinnä teettämällä omansa Warnerilla itsellään.

Bakshin alkuperäisestä näkemyksestä on liikkeellä hyvin vähän tietoa, mutta ilmeisesti sen piti olla eläviä näyttelijöitä ja animaatiota Coonskinia ja Heavy Traffic - kuumat paikatia radikaalimmin yhdistelevä 50-luvun New Yorkiin sijoittuva kokeellinen nuorisoelokuva, mutta julkaisukuntoa varten kaikki näytelty materiaali jouduttiin Warnerin pomojen vaatimuksesta korvaamaan erikseen animoidulla. Tässä kohtaa todennäköisesti mieleen nousee ajatus ahneista liikemiehistä, mutta julkisuuteen tihkuneiden legendaaristen tuotanto-ongelmien perusteella kyseessä on täytynyt olla oikeasti varsin monenkirjavaa settiä. Bakshin studiohan syöksyi jo alkuvaiheessa kaookseen osan työntekijöistä marssittua ulos Coonskinin aiheuttaman kohun vuoksi; yhdessä vaiheessa kuvaajakin päätti sitten irtisanoutua ja Bakshi jäi hoitamaan kuvauspuolta käytännössä yksin avukseen palkatun kokemattoman tuuraajan kanssa.

Mitään järin merkittävää tuosta näytellystä osuudesta ei päätynyt valmiiseen tuotokseen, ainoastaan joitakin epämääräisiä dialoginpätkiä ja rotoskoopattuja ihmishahmoja siellä täällä. Hyllytyksensä jälkeen koko raina kirjoitettiin ja dubattiinkin alusta asti uudelleen, vanhat katkelmat tosin erottaa helposti uudemmista kahden välillä selvästi heittelevästä laadusta. Tiettävästi alkuperäisessä lähes kaikki näyttely hoidettiin jälleen improvisaatiopohjalta, osan maestro tiettävästi kuvasi ja äänittikin näyttelijöiltään salaa saadakseen mahdollisimman luonnollisen lopputuloksen. Näidenkin suhteen taso on siis voinut olla pahimmillaan aivan mitä sattuu.

Levitykseen asti päässeen tuotteen laadukkuudestakin voidaan sitten olla kovin montaa mieltä. Henkilökohtaiseen makuuni tässä kiteytyvät vain erityisen selvästi kaikki Ralph Bakshin käsikirjoitusten pahimmat kipukohdat ja sudenkuopat. Maestron omiin kouluvuosien tuttuihin perustuvat Vinnie ja Crazy ovat tarinan varsinaiset päähenkilöt, Stompers-nimiseen jengiin kuuluva vauhtikaksikko, joka tapaa viettää aikaansa Nykin kaduilla ja kuppiloissa luuhaten ja tyttöjä iskien. Vähä tarinallinen anti keskittyy Vinnien ja tämän tyttöystävän suhteeseen sekä liimatukkien ja afrojen väliseen sotaan. Nostalgiaa tihkuva tarina 50-luvun nuorisosta on kuitenkin hyvin kursorinen ja kokonaisuus lähenteleekin ohjaajansa varhaisvuosien tapaan jonkinlaista löyhää episodimaista tajunnanvirtamuotoa, jossa teini-ikäisiä nuoria vain nähdään puuhastelemassa omia juttujaan. Jos American Pop oli kerronnallisessa mielessä askel eteenpäin, tämä on kaksi taakse.

Quentin Tarantino lukeutuu kuulemma tämän teoksen ihailijoihin, mikä ei toisaalta yllätä laisinkaan tuntien miehen kiinnostuksen vanhoja kulttileffoja kohtaan. Itse sen sijaan en ihmettele piirunkaan vertaa miksei tästä leffasta ole koskaan tullut edes aiempien ohjaajansa teosten veroista kulttisuosikkia, sillä tuotannollisten ja rahoituksellisten ongelmien vuoksi tähän ei ole eksynyt oikein mitään todella erottuvaa tai tekijälleen repäisevää uutta kaikkein yksinkertaisimman perustason animaation lisäksi, tuntuupa tarinakin vain hukanneen suuntansa tuskallisen matkansa varrella. Ilman taustalla mukavasti solkenaan rokkaavaa makeaa soundtrackiä olisin todennäköisesti tylsistynytkin ihan uneen asti.


Arvio: 3/5


HEY GOOD LOOKIN', 1982 USA
Ohjaus: Ralph Bakshi
Käsikirjoitus: Ralph Bakshi
Näyttelijät: Danny Wells, David Proval, Jesse Welles, Juno Dawson, Larry Bishop, Richard Romanus, Shirley Jo Finney, Tabi Cooper, Tina Bowman