Felidae (1994)

Tässä vuosien varrella monenlaista elokuvaa katsellessa on meikäläiselle päässyt syntymään jonkinasteinen itsesuojeluvaisto mitä tällaisiin teoksiin vain koskaan tulee. En tiedä johtuuko tyylitajuttomasta julisteesta, saksalaisuudesta vaiko peräti kummankin yhteisvaikutuksesta, mutta tämän(kin) leffan kohdalla vaistoni hälytti suoralta kädeltä "katsomatta kuraa". Kyseessä kuitenkin on klassinen esimerkki leffasta, joka on helposti valovuosia harhaanjohtavia ulkoisia avujaan laadukkaampaa tekoa. Uskoisitteko esimerkiksi ettei kyseessä ole laisinkaan lapsille suunnattu värikäs ja iloinen piirretty vaan seksiä ja rankkaa väkivaltaa sisältävä aikuisille suunnattu neo-noir -animaatio?

Koko jutun juoni kuuluu siten, että Saksassa oli joskus ysärillä suosittua tällainen aikuisyleisölle suunnattu "cat noir" eli kissadekkarit, jotka käytännössä vastaavat ihan normaalia dekkaria ja rikosjännäriä, mutta tarinoiden päähenkilöinä nähdäänkin ihmisen sijasta kissoja. Genrensä kaikkein suurin klassikko ja läpimurtoteos oli Akif Pirinçcin suomeksikin julkaistu Felidae: Kuka murhasi kissan?, johon tämäkin filmatisointi luonnollisesti suoraan perustuu. Höpsöstä ideasta huolimatta Pirinçcin kirjoittamat genren teokset nauttivat edelleen mainetta erityisen moniulotteisena ja älykkäänä rikoskirjallisuutena.

Mysteeri- ja rikosjännärinä en kovinkaan yksityiskohtaisesti voi lähteä kuvailemaan tämän kissajännärin varsinaista juonta, mutta voin luvata että maineensa veroista jälkeähän tuo on. Alussa Francis-kissa muuttaa pummimaisen omistajansa kanssa syrjäiseen kämppään. Pian paljastuu, että seutua on jo pitempään riivannut sarja kissojen mystisiä kuolemia, joita Francis yhdessä uuden toverinsa Siniparran kanssa käy selvittämään. Tietysti kaiken takaa alkaa pikkuhiljaa paljastua yksittäistä sekopäistä murhaajaa suurempi ja monimutkaisempi salaliitto kuin suoraan jonkun Hideo Kojiman suuruudenhulluimmista painajaisista.

Painajainen onkin oikea sana kuvaamaan Felidaen sisältöä, sillä juuri sellaiset kohtaukset sekä yleistunnelma tästä jäävät yleensä ihmisille voimakkaimmin mieleen. Francis itse esimerkiksi näkee pitkin juonen edistymistä groteskeja unia, jotka edelleen tarjoavat vihjeitä mysteerin ratkaisemiseksi. Unien ulkopuolella maailma ei juuri ole sen iloisempi paikka vaan perisaksalainen kylmyys ja tyylitajuinen synkkyys ovat jatkuvasti läsnä tyylitellyn pimeissä kujissa sekä taustalla uhkaavasti soivassa komeassa musiikissa. Unohtamatta tietenkään egyptiläisiä hieroglyfejä, uskonnollisia kultteja sekä rotuoppeja sivuavaa murhamysteeriä itseään.

Kaikkein vaikeinta Felidaessa on selittää tämän käsikirjoituksen loistavuutta. Ajattelin esimerkiksi tavoilleni uskollisesti pistää tähän väliin muutama esimerkkiä Pirinçcin kirjoittamasta dialogista, mutta pelkästään kaikenlaisia herkullisen nasevia ja sarkastisia heittoja löytyy niin paljon jo aivan alusta lähtien, etten pysty millään valitsemaan yhtä tai kahta suosikkiani. Erinomaisesta englanninkielisestä käännöksestä voi ainakin sanoa sen verran, että se on onnistunut säilyttämään poikkeuksellisen ansiokkaasti alkuperäiskielen rikkaan ja persoonallisen ilmaisun. Jos tästä nyt väkipakolla kuitenkin suosikkeja pitää alkaa etsiä, niin tapa jolla Francis kuvailee alussa kuivan leikkimielisesti omistajaansa sai allekirjoittaneenkin virnuilemaan leveästi.

Koetin katsoa huvikseni tämän tekijöiden ja animoinnista vastanneen studion taustoja, mutta vaikuttaisi siltä, että kyseessä on enimmäkseen tilaustyönä hajautetusti eri studioilla ympäri maailmaa teetetty elokuva sekä ohjaajakin on tunnettu tämän lisäksi lähinnä Peppi Pitkätossun takaa. Felidae taitaakin olla keskeisimmille tekijöilleen filmografioidensa ainut varsinaisesti mainitsemisen tai edes etäisesti muistamisen arvoinen teos vielä tähän päivään mennessäkin. Saksa ei ole koskaan ollut tunnettu minään erityisenä animaation suurmaana, mutta Felidae edustaa helposti pelkästään harvalukuisen lapsilta kielletyn genrensä unohdettuja helmiä ja tinkimättömiä kärkiteoksia.


Arvio: 5/5


FELIDAE, 1994 Saksa
Ohjaus: Michael Schaack
Käsikirjoitus: Akif Pirinçci, Martin Kluger
Näyttelijät: Gerhard Garbers, Helge Schneider, Klaus Maria Brandauer, Mario Adorf, Ulrich Tukur, Ulrich Wildgruber, Uwe Ochsenknecht, Wolfgang Hess