Crossroads (1928)

Teinosuke Kinusagan Crossroads on erittäin mielenkiintoinen teos monessakin mielessä. Kuten olen jo tainnut aiemmin jo todeta, japanilaisesta mykkäelokuvasta ei ole meidän päiviimme jäänyt kuin pienen pieni osa kaikkein laajalevikkisimpiä ja parhaiten säilöttyjä yksilöitä, joita pula-ajan väki ei ole joutanut uusiokäyttämään eikä amerikkalainen palopommi nuolaisemaan. Näyttelijänä uransa aloittaneen Kinusagan kokeellisesta alkupään tuotannosta se on samalla harvoja yhä tänäkin päivänä katsottavissa olevista, sillä mies vaihtoi myöhemmin kaupallisesti mielekkäämpään perinteisempään ilmaisuun ja voitti jopa Kultaisen palmun sekä Oscarin vuonna 1953 ilmestyneellä elokuvallaan Helvetin portti, joka oli samalla ensimmäinen länsimaissa asti nähty värillinen japanilainen elokuva, mutta tätähän olen varmaan jaksanut jo kyllästymiseen asti toitottaa jokaisessa Kinusagan leffan arvostelussa. Ehkä joskus muistan myös katsoa kirjoittaa jotain henkevää Helvetin portista muutenkin kuin tällaisissa tietoiskuissa.

Crossroads ei ainakaan kokonaisuutena ole vielä kovinkaan massoja kosiskeleva peruskauraa, mutta siitä pystyy jo helposti havaitsemaan ohjaajan siirtymän helppotajuisempaan päin. Tällä kertaa kyseessä onkin varsin tyypillinen aikansa historiallinen melodraama tokiolaisessa slummissa asuvasta miehestä, joka menettää näkönsä tappelussa ja joka pakenee kovaa kohtaloaan siskonsa luokse, joka edelleen päätyy uhrautumaan veljensä puolesta alkamalla elättää tätä myymällä itseään. Varsin karua, mutta ei vielä mitään täysin vallankumouksellista.

Kinusagan Page of Madnessin nähneet tietänevät miehen rakkauden 20-luvun alun saksalaista elokuvaa kohtaan, joten tietty surrealismiin asti groteski tyylittely tuskin tulee yllätyksenä Crossroadsinkaan kohdalla. Vaikka tarina varsin simppeli onkin, kuvaa Kinusaga teoksensa maailmaa pimeäksi ja sumuiseksi klaustrofobiseksi limboksi, jossa unenomaisuuteen asti irvokkailla hampaattomilla ja likaisilla ihmisillä on aina joko hyytävän kylmä tai polttavan kuuma, vähän samaan tapaan kuin Toshio Matsumoto myöhemmin Demonsissaan. Tässä maailmassa ruma ulkokuori kertoo aina samalla jotain henkilön sielusta, ja ehkä varsin seesteiset päähenkilöt ovatkin ainoat likimainkaan normaalit hahmot koko leffassa.

Kinusagan tyylittelystä on kuitenkin sanottava, että tässä liikutaan kameratekniikan ja leikkauksen suhteen juurikin aikansa paremmassa kolmanneksessa. Tietty sulavuus, jolla tekijät liikuttelevat kameraansa kohtauksesta toiseen, löytävät aina oikean kuvakulman jokaisessa otoksessa ja sekoittavat vaivattomasti erilaisia leikkaustekniikoita saa Crossroadsin tuntumaan täysin mutkattomalta katsottavalta yhä tänäkin päivänä. En osaa painaa sormeani tarkalleen tässä kohtaa oikeaan kohtaan, mutta jokin näiden harvojen selviytyneiden japanilaisten mykkäleffojen näyttelijöiden omalaatuisessa työskentelyssä jaksaa aina loputtomasti itseäni ihastuttaa.

Ehkä kaikkein yksinkertaisinta on kiteyttää mielipiteensä seuraavasti: Crossroads on heppoinen tarina maailmanluokan teknisellä osaamisella ja valtaisan tunnistettavalla persoonallisuudella höystettynä. Kinusagan ohjaustyö olikin jo ilmestyessään yksi lajinsa juhlittuja huipputeoksia kotimaassaan, paikallinen media valitsi sen yhdeksi julkaisuvuotensa parhaista yksittäisistä ensi-iltaelokuvista ja se sai tiettävästi kunnian olla ensimmäinen ulkomaiseen levitykseen päässyt nousevan auringon maan elokuvallinen tuotoskin. Ensimmäinen Amerikkaan asti levitykseen päässyt japanilainen elokuva saatiin kuitenkin vasta 1935, ja tuo kyseinen teoshan on tunnetusti Mikio Narusen Wife! Be Like a Rose!.


Arvio: 4/5


JUJIRO, 1928 Japani
Ohjaus: Teinosuke Kinugasa
Käsikirjoitus: Teinosuke Kinugasa
Näyttelijät: Akiko Chihaya, Ippei Sôma, Junosuke Bandô, Misao Seki, Yoshie Nakagawa, Yukiko Ogawa