Lainsuojattomat (1918)

Liikaa ruotsalaisia elokuvia, liian vähän aikaa. Jostain tämä urakka on kuitenkin aloitettava, jotta pääsee vielä tämän vuoden kuluessa Sen Ison Kalan kimppuun. Olkoon siis Victor Sjöströmin Vuori-Ejvind ja hänen vaimonsa lähtölaukaus tälle huikealle satakunta leffaa pitkälle ja läkähdyttävälle Svea-maratonille, johon oikeasti otinkin jo eriovelasti pikaisen varaslähdön niiden suurimpien klassikoiden osalta kätevästi ennen vuoden vaihtumistakaan (hähää!). Tätä teosta pidetään kuitenkin koko silloisen klassikkoputken aloittajana, Victor Sjöströmin sekä koko sinikeltaisen kinematografisen taiteen lopullisena kansainvälisenä läpimurtona ja vähän muutenkin historiallisesti varsin merkittävänä teoksena.

Yllättäen tämä klassikko ei perustukaan ainoaankaan Selma Lagerlöfin kirjalliseen tuotokseen vaan Jóhann Sigurjónssonin suosittuun islantilaiseen näytelmään samalta vuosikymmeneltä. Tarina sen sijaan sijoittuu 1700-luvun Islannin ylämaille. Rikas leski palkkaa maatilalleen korskean ja harteikkaan muukalaisen, mutta piankos kaksikko jo ehtiikin kiintyä toisiinsa ja papillekin tulee töitä. Ennen pitkää totuus komean muukalaisen todellisesta henkilöllisyydestä sekä rikollisesta menneisyydestä saavuttaa myös pienen pitäjän ja Vuori-Ejvindinä tunnettu etsintäkuulutettu varas päätyy pakenemaan perheineen piileskelemään lainsuojattomina villiin erämaahan.

Katsoin tämän leffan vanhalta ja huonokuntoiselta videokasetilta, joten en tiedä missä määrin suttuisesta kuvanlaadusta puhuminen vastaa enää nykyään yleisesti katsottavissa olevaa pitemmälle restauroitua standardia, mutta annanpa kuulua kuitenkin. Vuori-Ejvind ja hänen vaimonsa on suhteellisen verkkainen ja vaikeahko katsoa erityisesti alussa, jossa tapahtumat sijoittuvat vielä paikalliseen pikkukylään ja jossa versiosta riippuen suuntaan tai toiseen heittelevä kuvanlaatu voi päästä yhdistymään sisätilojen heikon valaistuksen kanssa. Oman ymmärrykseni mukaan kyseessä on kuitenkin osittain tekijänsä tarkoituksellinen kikka, jolla siirrytään askel askeleelta klaustrofobisista tunnelmista avoimempaan tilaan Ruotsin Lapissa kuvatuille Islannin lakeille ylämaille.

Sjöströmin kunniaksi on kuitenkin pakko sanoa, että sitä mukaa kun Vuori-Ejvind ja hänen vaimonsa etenee kohti legendaarista finaaliaan, sitä näyttävämmäksi ja jännittävämmäksi se muuttuu. Tämä teos tunnettiinkin aikoinaan erityisen näyttävästä luontokuvauksestaan ja kehuun on erittäin helppo yhtyä yhä edelleen meidänkin aikanamme. Yhtenä toistuvana teemana kielletty pari nähdään kirjaimellisesti kuilun reunalla, saavatpa pohjoisen villit kosket sekä valtoimenaan virtaavat joetkin parhaimmillaan vallan myyttiset mittasuhteet.

Menee kai turhaan itsensä toistamiseksi, mutta tällaisen satavuotiaan elokuvan kohdalla on hyvä muistaa ettei useimpia myöhempiä tehokeinoja oltu vielä keksittykään ja katsominen voi siksi toisinaan tuntua varsin puisevahkolta. Tämä taitaakin olla itsellenikin niitä harvoja kertoja kun kokonaisuus tuntuu jo vähän turhankin ikääntyneeltä ja yksinkertaistetulta, etenkin kun ohjaaja tuli myöhemmin tunnetuksi erityisesti trikkikuvaosaamisestaan. Tarina kaikki maalliset esteet voittavasta suuresta rakkaudesta on toki edelleen äärimmäisen kaunis, mutta jäin ehkä tällä kertaa epäreilusti itse odottamaan mykältä klassikoltani enemmän kuin mitä se oli valmis minulle antamaan.

Ejvindin ja hänen vaimonsa traagisen rakkaustarinan upean haikeaa päätöstä ei kuitenkaan voi koskaan liikaa korostaa. Viimeinen kohtaus taitaakin olla koko teoksen kuuluisin ja ihan syystä.


Arvio: 4/5


BERG-EJVIG OCH HANS HUSTRU, 1918 Ruotsi
Ohjaus: Victor Sjöström
Käsikirjoitus: Jóhann Sigurjónsson, Sam Ask, Victor Sjöström
Näyttelijät: Artur Rolén, Edith Erastoff, John Ekman, Nils Aréhn, Victor Sjöström