Sir Billi (2012)

Lepopäivän ratoksi kaivoin arkistoistani erään hauskan pikku viritelmän kaukaa vuosien takaa, tarkemmin sanottuna vuodelta 2012 ja Skotlannista, tuosta kauniista pikku maasta, johon itsekin lapsuusvuosinani hurahdin. Sir Billi ei välttämättä nimenä sano kenellekään yhtään mitään, mutta se nauttii tiettyä historiallista statusta ensimmäisenä koskaan tehtynä pitkänä skotlantilaisena CGI-animaatioleffana, lähteestä riippuen myös ensimmäisenä kyseisessä maailmankolkassa luotuna pitkänä animoituna tuotoksena ylipäänsä. Tässä obskuurissa helmessä on tunnetusti myös yksi toinen juttu, mutta palataan siihen hetken kuluttua.

Kuten jo olen ehkä aivan liian monen leffa-arvostelun kohdalla päässyt lausumasta, ei tietty pioneeristatus välttämättä tee elokuvasta ollenkaan hyvää, eikä Sir Billikään ole poikkeus sääntöön, sillä kyseessä on lähes joka suhteessa melkoista syöpää. Tarina, joka siis kertoo eläköityneen eläinlääkärin ja tämän keltamustiin Bruce Lee -haalareihin pukeutuneen vuohikumppanin kilpajuoksusta aikaa ja ilkeitä viranomaisia vastaan auttaakseen hätää kärsiviä, maassa laittomasti (tai paperittomasti) olevia pikkueläimiä, on pelkkä sinkoilevan epämääräinen kudelma hahmoja ja tapahtumia, joka ei tunnu liukuvan oikein millään omiin uomiinsa: yhdessä kohtaa Sir Billi on synkkä ja dramaattinen, seuraavassa leikitään iloisesti ja sitten tuleekin jo toimintakohtaus. Sir Billi on aikamoinen sotku.

Animaatio taso heittelee niin ikään rumasta ja sotkuisesta jopa ihan näyttävään – harmi vain, että jälkimmäistä edustaa lähinnä loistava tausta-animaatio ensimmäisen koituessa hahmojen kohtaloksi. Sikäli kuin olen itse mitään ymmärtänyt, hahmojen design on noin pääsääntöisesti animaation selkäranka, johon parhaimmillaan panostetaankin suuremman kokoluokan tekijöiden toimesta aivan järkyttäviä määriä aikaa ja energiaa, sillä oikeaoppisesti suunniteltu ulkoasu yksinään riittää kertomaan tarinan kiemuroista enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. Sir Billin kohdalla aidan yli on kuitenkin menty matalimmasta kohtaa, ja jälki hirvittää.

Unohdinko jotain? Ai niin, se yksi juttu! Sir Billi on toistaiseksi Sean Conneryn viimeinen elokuvarooli. Mies oli tätä tehdessään jo jonnin verran yli kahdeksankymmenen, joten mikin takana kuuluva heiveröisyys tuskin tulee yllätyksenä kenellekään – sen enempää kuin fakta, että miehen nimeä käytettiin lähinnä hyväksi itse leffan markkinoinnissa. Vähän yllättäen Connery lieneekin Sir Billin ääninäyttelijöistä kaikkein heikoin, sillä enimmäkseen toimiva näyttelijätyö yhdistettynä onnistuneisiin musiikkivalintoihin on ehkä parasta, mitä itse loihen tällaisesta leffasta tähän hätään lausumahan.

Sir Billi ei varsinaisesti ollut kaksinenkaan menestys lippuluukuilla (kyllä, tämä julkaistiin myös teattereissa), eikä se ole saavuttanut kuriositeettia kummempaa statusta edes animaatioharrastajien keskuudessa. Leffan katsottuaan ei varsinaisesti jää asiaa ihmettelemäänkään, mutta Sean Conneryn kaltaiselle legendalle olisin ainakin itse toivonut arvokkaampaa tapaa päättää uransa. Ehkä mestari vielä siunaa meitä tekemällä pienen cameon jossain huomattavasti henkevämmässä taideteoksessa, mutta en sen suhteen menisi pidättelemään hengitystäni, täyttäähän mies kuluvana vuonna jo pyöreät 90 vuotta.


Arvio: 1.5/5


SIR BILLI, 2012 Iso-Britannia
Ohjaus: Sascha Hartmann
Käsikirjoitus: Tessa Hartmann
Näyttelijät: Ford Kiernan, Greg Hemphill, Alana Gray, Sean Connery, Alan Cumming