Hound Town (1989)

Tattertownin kanssa ei mennyt Ralph Bakshillakaan täysin putkeen, mutta yritys hyvä kymmenen. Lähes identtisesti suussa kalskahtavan Hound Townin kohdalla otettiin sama uusiksi, mutta tällä kertaa kohderyhmänä olivatkin aikuiset, joten maestron luulisi ainakin lähtökohtaisesti olevan kerrankin omimmalla osaamisalueellaan. Tyylilajina tällä kertaa perinteinen valmiiksi naurettu härski ja likainen animoitu sitcom vähän myöhempien Simpsoneiden tyyliin. Itse asiassa kahden ensiesitysten välillä onkin aikaa vain muutama kuukausi, mutta Bakshin visio luonnollisesti ehti ensin vain tullakseen jälleen välittömästi hyllytetyksi.

Pilotin tarina kutkuttelee samanlaisia kuvioita kuin esimerkiksi Illuminationin Lemmikkien salainen elämä, eli koirien arjen pieniä ja suuria kommelluksia, tässä tapauksessa myös parisuhdeongelmia. Varsinainen päähenkilö on Rusty-niminen pieni rakki sekä tämän paras ystävä rotukoira Napoleon, jotka iskevät alussa silmänsä naapurustoon muuttaneeseen kuumaan narttuun. Rustyn omistajat sattuvat olemaan kätevästi vieraissa, joten kaksikko päättää järjestää tämän luona bailut, joiden päätteeksi olisi tarkoitus vähän... tiedätte kyllä mitä. Mikään ei tietysti mene sitten suunnitelmien mukaan ja huumoria seuraa.

Enpä voi taaskaan muuta kuin sanoa, että Hound Townin epäonnistumisen syy on jälleen helppo huomata, vaikkei tämäkään nyt mikään täysin toivoton tapaus ole. Käytännössä jokainen dialogi esimerkiksi pyörii tässä enemmän tai vähemmän seksin ja eritteiden ympärillä, huumorin taso heittelee pahimmillaan rajusti hihityttävän hauskoista sanaleikeistä nolostuttaviin puujalkoihin, jotka tuntuvat tuskaisuudessaan kuin kurkipotkulta katsojaparan nivusille. Onneksi sekaan on kuitenkin muistettu heittää hämmentäviä vitsejä mm. eläimiin sekaantumisesta, joten maku ei missään kohtaa ole ainakaan turhan poliittisesti korrektia ja herraskaista.

Ralph Bakshi on kuuleman mukaan nimennyt tämän yhdeksi uransa pahimmista ja nolostuttavimmista epäonnistumisista. Omasta mielestäni ainut nolostuttava tässä on käsikirjoitus, jonka taso heittelee yhden ainoan episodin kuluessa rajusti laidasta laitaan; tylsän ja hitaan alun jälkeen koko homma alkaa esimerkiksi vesittyä nopeasti jo aiemmin mainitun luokattoman komiikan ohella lähinnä kokoelmaksi lajityyppinsä kulahtaneimpia kliseitä. Heitä sekaan muutama korni käänne, turhia juoniviritelmiä ja hyvin ennalta arvattava lopetus, lopputulos ei ole perinteisessä mielessä kovinkaan hääppöinen.

Tämä on kuitenkin minun oma arvosteluni ja mielipiteeni, ja itse satuin jopa pitämään Hound Townin epäkorrektista menosta kaikista mainituista ongelmista huolimatta. Meidän aikanamme Bakshin viljelemä eritehuumori ei ole enää mitään verrattuna monen valtavirran komedian sättäilyyn, oikeastaan meno on tässä jopa varsin siivoa ja sivistynyttä. Jopa lopun puskaraiskaukseen viittaava mauton vitsi on törkeydessään vielä varsin kaukana jonkun South Parkin vastaavista - ja South Parkhan on tunnetusti nykyäänkin olevinaan jonkinlaista koko kansan laatuviihdettä. Kovinkaan kaksista televisiosarjaa tästä ei kuitenkaan olisi saanut aikaiseksi ilman hyllyttämistäkään. Yhden episodin ehkä, mutta ei yhtään sen enempää.


Arvio: 3/5


HOUND TOWN, 1989 USA
Ohjaus: Ralph Bakshi
Käsikirjoitus: Prudence Fraser, Robert Sternin
Näyttelijät: Charlie Adler, Jeannie Elias, Jennifer Darling, Michael Manasseri, Miriam Flynn, Paul Eiding