maanantai 20. huhtikuuta 2020

Laiva tulessa (1923)


Koska samoihin aikoihin päivänvalon nähnyt Victor Sjöströmin Kuka tuomitsee? jätti itselleni niin positiiviset pöhinät, en voinut vastustaa kiusausta katsastaa vielä samaan putkeen tämän miehen seuraavan ja samalla viimeisen ruotsalaisen ohjaustyön ennen siirtymistä Hollywoodiin. Valitettavasti tästä ei kuitenkaan kehkeytynyt aivan edellisen kaltaista helmilöytöä, vaan Sjöströmillä vaikuttaisi Laiva tulessa tehdessään olleen tuleva matkansa jo siinä määrin mielessään, ettei mies jaksanut turhia murehtiakaan tällaisten pikkujuttujen perään. Näin ollen käsillä olevan teoksen täydellisen unhoituksen kykenee vanha kerrankin ymmärtämään.
Aloitettakoon suppeahkoksi jäävä arvostelu kuitenkin positiivisella nuotilla. Laiva tulessa sisältää varsin menevän loppukliimaksin, jonka varsinaisesta sisällöstä nimikin jo antanee vähän vihiä. Kyseessä nimittäin on merelle sijoittuva kolmiodraama, jossa kaksi merimiestä ottaa yhteen Jenny Hasselqvistin esittämän yhteisen sydänkäpysen vuoksi. Asioita tapahtuu, ja lopulta laiva jo roihuaakin. Ilmeisesti tuottajien vaatimuksesta varsin synkkään tarinaan lisättiin vielä pakotettu ja epäuskottava onnellinen loppukin.

Jos vain jaksaa vaivautua etsimään jonkinlaisia lähteitä tai arvosteluja tästä kyseisestä teoksesta, tulee todennäköisesti ensimmäisenä iskemään silmänsä kehuviin arvioihin Sjöströmin elokuvan valonkäytöstä ja nätistä kuvauksesta. Voin yhtä edelliseen, sillä kyseessä on oman aikansa mittapuusta riippumattakin parhaimmillaan varsin mielekäs teos katsella, mutta tuhanteen kertaan nähty löysä kolmiodraama yhdistettynä tappavan tylsään ja hitaaseen alkuun onnistuu vain syömään miestä pahemman kerran. Edellistä ei auta laisinkaan kansainvälistä yleisöä ajatellen pääosaan pestattu kanadalainen Shakespeare-näyttelijä Matheson Lang, jonka anti kalpenee näyttelijänäkin pätevöityneen Sjöströmin rinnalla mennen tullen.
Laiva tulessa on laimea esitys, lähes nolostuttavan heikko tekele kun ajattelee, minkälaisiin huippusuorituksiin sen nimekkäät tekijät ovat parhaimmillaan vuosien varrella kyenneet. Historiallista arvoa tältä heppoiselta välityöltä löytyy vain sikäli, että kyseessä on harvinaislaatuisen käypä todistus ruotsalaisen suurmestari Sjöströmin kuolevaisuudesta. Ehkä vähän ikävästi sanottu, mutta muutamista tekijänsä kadonneista tai tuhoutuneista teoksista voisin mieluusti vaihtaa minkä tahansa tähän laiskahkoon turhakkeeseen. Itse asiassa taisin jo unohtaa itsekin koko elokuvan. Mistäköhän olinkaan taas kirjoittamassa...?


Arvio: 2.5/5


ELD OMBORD, 1923 Ruotsi
Ohjaus: 
Victor Sjöström
Käsikirjoitus: 
Hjalmar Bergman, Victor Sjöström
Näyttelijät: 
Ida Gawell-Blumenthal, Jenny Hasselqvist, Josua Bengtson, Julia Cederblad, Maria Di Zazzo, Matheson Lang, Thecla Åhlander, Victor Sjöström

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.