Coonskin (1975)

"Warning: This film offends everybody!"

Taisinkin jo aiemmin mainita, miten Ralph Bakshi ystävystyi Kummisetä-tuottaja Albert S. Ruddy kanssa. Kaksikko päätyi sopimukseen aikansa muodin mukaisen blaxploitaatiovillityksestä ammentavan animaatioelokuvan tuottamisesta Paramount Picturesin suosiollisella avustuksella. Coonskinisistä kehkeytyikin lopulta Bakshin uran kohutuin yksittäinen teos, jonka kimppuun hyökättiin aktiivisesti kaikilla mahdollisilla rintamilla jo ensi-illastaan lähtien. Konservatiivit ja valkoista ylivaltaa kannattavat näkivät Bakshin elokuvassa viitteitä vallankumouksellisesta kiihottamisesta, etniset vähimmistöt kokivat sen vain yksinomaan alentavaksi ja rasistiseksi. Useita tämän näytöksiä seurasi väkivaltaisia mellakoita ja savupommi-iskuja teattereihin. Kuin kirsikkana kakun päällä Ku Klux Klankin vastasi lähettämällä Bakshille tiimeineen kukkia Coonskinin oletetun rasistisuuden vuoksi.

Kummallakin ääripäällä on kuitenkin mennyt koko jutun vitsi täysin ohi. Tiettävästi Ralph Bakshi on tarkoittanut teoksensa löyhäksi parodiaksi Disneyn pahamaisesta Vanhat tarinat -musikaalista, joka vedettiin aikoinaan levityksesta väitetyn räikeän rasistisuutensa vuoksi. Kyseinen leffa siis kertoo stereotyyppisestä mustasta plantaasiorjasta, joka tarinoi ihannoiduille valkoisille lapsille Veli kanista, Veli Ketusta aka Mikko Repolaisesta ja Veli Nallesta. Bakshin versiossa tapahtumat on sijoitettu orjuuden ajan Amerikasta 70-luvulle Harlemiin, kaikenlaiset Hollywood-leffojen perinteiset rasistiset stereotypiat on vedetty ironisesti äärimmilleen ja sekaan on heitetty vielä varmuuden vuoksi natsileffoista tuttuja antisemitistisiä koukkunokkaviittauksia. Suuri osa tämän parissa työskennelleistä animaattoreista on siis itse mustia ja Ralph Bakshikin on oikeasti juutalainen.

Noin, nyt kun olennaisin onkin saatu alta pois, puhutaanpa sitten itse tarinasta. Alussa kaksi vankilapakoa valmistelevaa mustaa miestä nimeltä Randy ja Pappy odottelevat kumppaneidensa saapumista pakoautonsa kanssa. Sillä välin Randy päättää kertoa toverilleen tarinan Veli Kanista, Veli Ketusta ja Veli Karhusta, jotka jättävät vanhan ajan satumaisen maalaisidyllin taakseen ja muuttavat New Yorkin Harlemiin elelemään gangstereina ja ottamaan jengiläisten ja mafian hallitsemia katuja yksitellen saappaansa alle. Mikäli Veli Kanin seikkailut ovat tuttuja aihetta käsittelevistä kansantarinoista tai vaikkapa vanhojen Aku Ankka -lehtien sivuilta, tässä luonnollisesti myötäillään niitä hyvin vahvasti. Sekaan on tosin löytänyt tiensä myös koko joukko viittauksia afrikkalaisiin myytteihin sekä Krazy Katin kaltaisiin klassisiin sarjakuviin.

Heavy Traffic - kuumat paikatn arvostelun lopussa taisinkin erikseen todeta, miten sen kokeilut tuntuivat vielä varsin kevyehköltä ja kypsymättömältä verrattuna Bakshin myöhempiin samoja latuja suksineisiin teoksiin. Tuota tekstiä kirjoittaessani oli mielessäni juurikin Coonskin, joka omasta mielestäni onnistuu hienosti parantamaan lähes jokaisella osa-alueella edellisestä. Huumori on tällä haavaa vähintään yhtä epäkorrektia ja improvisoinnin kyllästämä kerronta vähintään yhtä fragmentoitunutta sekä psykedeelistä kuin siinäkin, mutta tällä kertaa animaation tasokin on omaan silmääni matkan varrella vain parantunut roimasti, vaikka ihastuttavan rujoa ja epäesteettistä katsottavaa se on silti. Näytelty osuuskin on sekin onnistuttu istuttamaan huomattavasti sujuvammin osaksi kokonaisuutta kuin Bakshin edellisessä luomuksessa eikä Veli Karhuna kuultavan Barry Whiten seksikkäästä bassoäänestäkään ainakaan haittaa ole.

Coonskin on pahuksen hämmentävä ja toisinaan myös rikollisen vaikeaselkoinen leffa, jonka herättämä kohu ja kritiikki on toisaalta myös helppo ymmärtää. Tällaisen överiksi vedetyn parodian aukeamiseksi on vähintäänkin välttämätöntä ymmärtää sen kohde ennen katsomista, mutta sittenkin Bakshin provokatiivinen ja anarkistinen tyyli todennäköisesti tulee monelle sovinnaisempaan tottuneelle jäisenä nyrkkinä täysillä vastapalloon. Muistan katsoneeni tämän ensimmäisen kerran joskus teininä ja pyöritelleeni vain päätäni hallitsemattoman animoidun kaaoksen edessä. Vasta vanhemmalla iällä olen vihdoin alkanut ymmärtää sen yhteiskuntakriittistä sanomaa, huumoria sekä viittauksia aikansa ilmiöihin ja jo aiemmin mainittuihin teoksiin. Nyt taidan itsekin jo pikkuhiljaa ymmärtää, miksi Ralph Bakshi pitää tätä uransa parhaana elokuvana.


Arvio: 4.5/5


COONSKIN, 1975 USA
Ohjaus: Ralph Bakshi
Käsikirjoitus: Ralph Bakshi
Näyttelijät: Al Lewis, Barry White, Ben Gage, Buddy Douglas, Charles Gordone, Danny Rees, Jim Moore, Philip Michael Thomas, Ralph Bakshi, Richard Paul, Scatman Crothers