tiistai 8. elokuuta 2017

A Page of Madness (1926)


Kaikista kuviteltavissa olevista japanilaisista mykkäelokuvista A Page of Madness taitaa olla vähintäänkin se mielenkiintoisin. 20-luvulla Japanissa vaikutti taiteellinen liike nimeltä Shinkankakuha, joka oli käytännössä itämainen yhdistelmä kaikkia länsimaisia modernistisia liikkeitä ja japanilaista mielenmaisemaa. Tämä Teinosuke KinugasaA Page of Madnesstaitaa olla kyseisen liikkeen ainut klassikkotason teos ja samalla ensimmäisiä länsimaissa julkaistuja japanilaisia elokuvia. Tämän keskeisistä tekijöistä Kinugasa voitti myöhemmin Oscarin elokuvalla Helvetin portti ja Yasunari Kawabatalle myönnettiin kirjallisuuden Nobel vuonna 1968.
A Page of Madnessin varsinaista tarinaa on erittäin vaikeaa selittää auki, sillä koko elokuvassa ei ole ainuttakaan välitekstiä. Mykän ajan Japanissa oli tapana käyttää teattereissa erillistä kertojaa eli benshiä, joka yleensä improvisoiden selosti yleisölle elokuvan käänteitä ja monista muista japanilaisista mykkäelokuvajulkaisuista poiketen tähän ei ole sellaista taidettu lisätä yhteenkään saatavilla olevaan painokseen. Kaikki elokuvan henkilöt ja paikat jäävät toisin sanoen tätä katsoessa täysin vaille nimiä.


Virallisesti tämä kertoo mielisairaalaan talonmieheksi pestautuvasta miehestä, jonka vaimo on laitoksessa potilaana. Muutamassa kohtauksessa seurataan myös kahta nuorempaa henkilöä, joiden motiiveista ei näin visuaalisesti osaa sanoa senkään vertaa. Jälleen virallisen juonireferaatin mukaan nuori nainen on miehen tytär, joka saapuu mielisairaalaan kertomaan isälleen menevänsä naimisiin. Samalla tyttärelle paljastuu isänsä todellinen ammatti ja katsojalle syy äidin joutumisesta mielisairaalaan.
Tyylillisesti ja temaattisesti A Page of Madness on Tohtori Caligarin kabinetista inspiraationsa ammentava kuvaus japanilaisesta hullujenhuoneesta, kuvattuna ainakin osittain harhoja näkevän ja kuulevan hullun näkövinkkelistä. Monet elokuvan mieleenjäävimmistä kohtauksista koostuukin eurooppalaiseen tyyliin erilaisista geometrisista varjoista ja kuvioista sekä filttereillä ja erilaisilla linsseillä väännetyistä harhanäyistä. Oma suosikkikohtaukseni on elokuvan jälkimmäisessä puolikkaassa, jolloin nähdään koko joukko taatun hämmentävästi irvisteleviä japanilaisia naamioita yhdistettynä kaikkeen edelliseen.


Tiettävästi tämä elokuva oli vuosikymmeniä kadoksissa ja ainut kopio löytyi joskus 70-luvulla ohjaajan omista kokoelmista. Tiettävästi kyseinen kopio ei ollut täydellinen vaan siitä puuttui parisenkymmentä minuuttia materiaalia, joka todennäköisesti koostui ainakin osittain tämän version tarinassa täysin statisteiksi jäävän nuoren parin puuhailuista ja muista juonellisista kohtauksista. Tästä taitaa olla liikkeellä myös entisöity ja vähän pidempikin versio, mutta näiden merkittävistä eroista en ainakaan henkilökohtaisesti ole kovin varma.
Ei A Page of Madnessiä ehkä viihteeksi samalla tavalla voi luokitella kuin jotain uudempia massaelokuvia, mutta päräyttävänä ja rehellisen erilaisena taide-elämyksenä tämä tekee kyllä temppunsa. Pahin ja melkeinpä ainut isompi kompastuskivi tässä on sattuneista syistä vaikeaselkoinen tarina, hyvää taas jotakuinkin kaikki muu. Ylivoimaisesti parhaimmillaan tämä elokuva on, kun se unohtaa loputkin vähästä juonestaan ja lähtee rehelliselle kikkailuvaihteelle. En tiedä mitä aineita nämä kaverit vetivät kun tätä tekivät, mutta visuaalisesti A Page of Madness on loputtoman kiinnostavaa ja mielikuvituksellista tykitystä, jollaiseen pystyykin vain aito ja oikea idän ihmemies. Mikäli japanilainen mykkäelokuva kiinnostaa, tästä on hyvä aloittaa. Merkkiteos.

Arvio: 4.5/5
KURUTTA IPPEIJI, 1926 Japani
Ohjaus:
Teinosuke Kinugasa
Käsikirjoitus: 
Minoru Inuzuka, Teinosuke Kinugasa, Yasunari Kawabata
Näyttelijät: 
Ayako Iijima, Hiroshi Nemoto, Masuo Inoue, Misao Seki, Yoshie Nakagawa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.