sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Fritz - kova kolli (1972)


Joskus kuusikymmentäluvun loppuvuosina nuori animaattori Ralph Bakshi totesi kyllästyneensä täysin erilaisten tyhmien söpöilypiirrettyjen tekoon ja päätti aloittaa vakavampien, aikuisille katsojille suunnattujien animaatioelokuvien tuotannon. Valitettavasti miehen debyyttielokuvakseen suunnittelema Heavy traffic ei saanut vastakaikua isoilta studiopomoilta ja se jouduttiin hyllyttämään ainakin toistaiseksi. Kerran eräällä kauppareissulla miehen käteen tarttui kappale Robert Crumbin Fritz the Cat -sarjakuvaa ja hän totesi nokkelan sarjakuvan erinomaiseksi pohjaksi kokonaiselle satiiriselle elokuvalle. Pyörät lähtivät nopeasti lopulta pyörimään, tekijätiimi saatiin kasaan ja Robert Crumbilta saatiin hyväksyntä elokuvaan, joka päädyttiin lopulta tekemään omakustanteena ja pikkurahalla.

Fritz the Cat seuraa Fritzin, nuoren kollin ja hänen kavereidensa, muiden antropomorfisten eläinten sekoilua 70-luvun alun New Yorkissa. Elokuva koostuu useammasta vähän irrallisesta tarinasta, joissa satiirisesti irvaillaan erilaisille oman aikansa kapinaliikkeille ja muille ilmiöille ekoterrorismista Mustiin panttereihin ja vapaasta rakkaudesta konservatiivioikeiston päähänpistoihin. Ote elokuvassa on hyvin anarkistinen ja räävitön, se muistetaan yhtenä ensimmäisistä piirretyistä elokuvista joka sisältää mm. huumeiden käyttöä ja seksiä. Sarjakuvapiirtäjän harmiksi elokuva otti erittäin paljon vapauksia tarinan sekä hahmojen suhteen ja lopputulosta on kuvattu enemmän Ralph Bakshin kuin Crumbin luomukseksi. Mies onkin halunnut sittemmin moneen otteeseen irti koko elokuvasta.


Jos Fritziä elokuvana haluaisi kuvata muutamalla sanalla, sanat olisivat: raaka, anarkistinen, räävitön. Raa’alla en luonnollisesti tarkoita raakaa väkivaltaisuutta vaan yleisesti visuaalista hiomattomuutta ja koko elokuvan silmiinpistävää kaunistelematonta suoruutta; elokuva nimittäin ei varsinaisesti pyri demonisoimaan pilkkansa kohdetta vaan kuvaa tiettävästi hyvinkin realistisesti ja pisteliäästi minkälaisesta kohelluksesta hedonistisen hippinuorison touhuissa oikeastaan oli kyse. Toisinaan pienellä budjetilla tehdyn elokuvan ääniraita sekä piirrosjälki ovat hyvinkin suttuista jälkeä ja animaatio nykivää, mikä tuo mieleen erilaiset piirretyt musiikkivideot. Tyyli sopiikin mielestäni anarkistiseen ja joka suuntaan röyhkeästi haistattelevalle elokuvalle kuin nokka naamaan. Mitä räävittömyyteen tulee niin katsokaa huviksenne elokuvan ensimmäinen kohtaus, jossa työmies virtsaa hipin niskaan. Kohtaus tiivistää koko loppuelokuvan hengen täydellisesti.

Jos Fritzistä jotain varsinaista moitetta voi antaa, niin elokuva tuntuu hyvin epätasaiselta ja rönsyilevältä, sekä etenkin eri osiot tuntuvat juonellisesti hyvin irrallisilta, mikä ainakin omaa katselukokemustani haittasi jonkin verran. Lisäksi elokuvassa on pari hyvin irrallisen oloista lyhyttä kohtaa, joiden ääniraidat ovat oikeasti salaa nauhoitettuja ja studion ulkopuolella improvisoituja. Kuitenkin rajoja rikkova kumouksellinen elokuva on mielestäni monessa suhteessa kestänyt hyvin aikaa ja etenkin katsojat, jotka nauttivat hurmeisen räävittömästä menosta sekä tuntevat pilkattavan aikakauden ilmiöitä todennäköisesti saavat tästä elokuvasta paljon irti. Toisinaan Fritzin kuvia kumartelematon meno onnistuu hätkähdyttämään edelleen.


Seksiä, huumeita ja väkivaltaa sisältävä Fritz - kova kolli oli omana aikanaan valtava kohuelokuva ja siitä tuli nopeasti kaikkien poliitikkojen sekä huolestuneiden vanhempien sylkykuppi. Yksikään studio ei halunnut olla elokuvan kanssa tekemisissä ja elokuva tekijöineen päätyikin lopulta pienen eksploitaatiofirma Cinemationin talliin. Loppujen lopuksi elokuvasta tuli ensimmäinen piirretty elokuva, joka sai K18 -leiman ja koko kohun seurauksena siitä tuli kaikkien aikojen menestynein omakustanneanimaatio, joka teki Ralph Bakshista kertaheitolla alan suuren nimen. Elokuvan levittäjä otti kaiken ilon ikärajasta ja markkinoi elokuvaa jo legendaarisella eroottissävytteisellä julisteella, jossa luki suurella fontilla: ”We’re not rated X for nothin', baby!”.


Arvio: 4/5


FRITZ THE CAT, 1972 USA
Tuotanto: Steve Kranz
Ohjaus:
Ralph Bakshi
Käsikirjoitus:
Ralph Bakshi, Robert Crumbin sarjakuvan pohjalta
Näyttelijät: Skip Hinnant, Rosetta LeNoire, Ralph Bakshi, Phil Seuling, John McCurry, Mary Dean

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.