Joskus
kuusikymmentäluvun loppuvuosina nuori animaattori Ralph Bakshi
totesi kyllästyneensä täysin erilaisten tyhmien
söpöilypiirrettyjen tekoon ja päätti aloittaa vakavampien,
aikuisille katsojille suunnattujien animaatioelokuvien tuotannon.
Valitettavasti miehen debyyttielokuvakseen suunnittelema Heavy
traffic ei saanut vastakaikua isoilta studiopomoilta ja se
jouduttiin hyllyttämään ainakin toistaiseksi. Kerran eräällä
kauppareissulla miehen käteen tarttui kappale Robert Crumbin Fritz
the Cat -sarjakuvaa ja hän totesi nokkelan sarjakuvan
erinomaiseksi pohjaksi kokonaiselle satiiriselle elokuvalle. Pyörät
lähtivät nopeasti lopulta pyörimään, tekijätiimi saatiin kasaan
ja Robert Crumbilta saatiin hyväksyntä elokuvaan, joka päädyttiin
lopulta tekemään omakustanteena ja pikkurahalla.
Fritz
the Cat seuraa Fritzin, nuoren kollin ja hänen kavereidensa, muiden
antropomorfisten eläinten sekoilua 70-luvun alun New Yorkissa.
Elokuva koostuu useammasta vähän irrallisesta tarinasta, joissa
satiirisesti irvaillaan erilaisille oman aikansa kapinaliikkeille ja
muille ilmiöille ekoterrorismista Mustiin panttereihin ja vapaasta
rakkaudesta konservatiivioikeiston päähänpistoihin. Ote elokuvassa
on hyvin anarkistinen ja räävitön, se muistetaan yhtenä
ensimmäisistä piirretyistä elokuvista joka sisältää mm.
huumeiden käyttöä ja seksiä. Sarjakuvapiirtäjän harmiksi
elokuva otti erittäin paljon vapauksia tarinan sekä hahmojen
suhteen ja lopputulosta on kuvattu enemmän Ralph Bakshin kuin
Crumbin luomukseksi. Mies onkin halunnut sittemmin moneen otteeseen
irti koko elokuvasta.
Jos
Fritziä elokuvana haluaisi kuvata muutamalla sanalla, sanat
olisivat: raaka, anarkistinen, räävitön. Raa’alla en
luonnollisesti tarkoita raakaa väkivaltaisuutta vaan yleisesti
visuaalista hiomattomuutta ja koko elokuvan silmiinpistävää
kaunistelematonta suoruutta; elokuva nimittäin ei varsinaisesti pyri
demonisoimaan pilkkansa kohdetta vaan kuvaa tiettävästi hyvinkin
realistisesti ja pisteliäästi minkälaisesta kohelluksesta hedonistisen
hippinuorison touhuissa oikeastaan oli kyse. Toisinaan pienellä
budjetilla tehdyn elokuvan ääniraita sekä piirrosjälki ovat
hyvinkin suttuista jälkeä ja animaatio nykivää, mikä tuo mieleen
erilaiset piirretyt musiikkivideot. Tyyli sopiikin mielestäni
anarkistiseen ja joka suuntaan röyhkeästi haistattelevalle
elokuvalle kuin nokka naamaan. Mitä räävittömyyteen tulee niin
katsokaa huviksenne elokuvan ensimmäinen kohtaus, jossa työmies virtsaa hipin
niskaan. Kohtaus tiivistää koko loppuelokuvan hengen täydellisesti.
Jos
Fritzistä jotain varsinaista moitetta voi antaa, niin elokuva tuntuu
hyvin epätasaiselta ja rönsyilevältä, sekä etenkin eri osiot
tuntuvat juonellisesti hyvin irrallisilta, mikä ainakin omaa
katselukokemustani haittasi jonkin verran. Lisäksi elokuvassa on
pari hyvin irrallisen oloista lyhyttä kohtaa, joiden ääniraidat
ovat oikeasti salaa nauhoitettuja ja studion ulkopuolella
improvisoituja. Kuitenkin rajoja rikkova kumouksellinen elokuva on
mielestäni monessa suhteessa kestänyt hyvin aikaa ja etenkin
katsojat, jotka nauttivat hurmeisen räävittömästä menosta sekä
tuntevat pilkattavan aikakauden ilmiöitä todennäköisesti saavat
tästä elokuvasta paljon irti. Toisinaan Fritzin kuvia
kumartelematon meno onnistuu hätkähdyttämään edelleen.
Seksiä,
huumeita ja väkivaltaa sisältävä Fritz - kova kolli oli
omana aikanaan valtava kohuelokuva ja siitä tuli nopeasti kaikkien
poliitikkojen sekä huolestuneiden vanhempien sylkykuppi. Yksikään
studio ei halunnut olla elokuvan kanssa tekemisissä ja elokuva
tekijöineen päätyikin lopulta pienen eksploitaatiofirma
Cinemationin talliin. Loppujen lopuksi elokuvasta tuli ensimmäinen
piirretty elokuva, joka sai K18 -leiman ja koko kohun seurauksena
siitä tuli kaikkien aikojen menestynein omakustanneanimaatio, joka
teki Ralph Bakshista kertaheitolla alan suuren nimen. Elokuvan
levittäjä otti kaiken ilon ikärajasta ja markkinoi elokuvaa jo
legendaarisella eroottissävytteisellä julisteella, jossa luki
suurella fontilla: ”We’re not rated X for nothin', baby!”.
Arvio: 4/5
Arvio: 4/5
FRITZ THE CAT, 1972 USA
Tuotanto: Steve Kranz
Ohjaus: Ralph Bakshi
Käsikirjoitus: Ralph Bakshi, Robert Crumbin sarjakuvan pohjalta
Ohjaus: Ralph Bakshi
Käsikirjoitus: Ralph Bakshi, Robert Crumbin sarjakuvan pohjalta
Näyttelijät: Skip Hinnant, Rosetta LeNoire, Ralph Bakshi, Phil Seuling, John McCurry, Mary Dean
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.