lauantai 8. syyskuuta 2018

Marketa Lazarova (1967)


Tässä sitä sitten ollaan, elämää ja kuolemaakin suurempien elokuvataiteellisten perusasioiden äärellä. Marketa Lazarova on jo omanlaisensa kanonisoitu suurteos niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin mittakaavassa. Kotimaassaan tämä on valittu useissa äänestyksissä maansa parhaaksi elokuvaksi koskaan, ja kun otetaan huomioon edesmenneen Tsekkoslovakian elokuvatuotannon keskimääräisen tason, ei puhe maailman parhaasta elokuvastakaan liene kovin kaukaa haettua.
Harmittavasti kyseessä taitaa myös olla maailman vaikeimmin arvosteltavissa ja sanoiksi puettavista olevista taideteoksista, joten tämänkin vähän kirjoittaminen on melkoinen haaste. Kaikenlaisten epämääräisten sepustusten lukemisen sijaan kehotankin aiheesta kiinnostuneita katsomaan itse elokuvan ja tekemään omat tulkintansa ja johtopäätöksensä. Suosittelen kuitenkin tarkastamaan tämän kyseisen arvostelun kaksi viimeistä kappaletta ennen elokuvan katsomista.

Tyyliltään Marketa Lazarova on historiallinen draama ja se perustuu Vladislav Vančuran samannimiseen klassikkoromaaniin 30-luvun puolivälistä. Varsinainen tarina sijoittuu 1200-luvun Böömiin, kristillisen ja pakanallisen maailman kipenöivään risteyskohtaan. Kerettiläisten maantierosvojen klaani ryöstää alussa piispan ja kuninkaan vasallin vankkurit. Kuninkaan miesten valmistautuessa rankaisuretkeä varten varkaat yrittävät solmia liittoa kilpailevan klaanin kanssa, mutta neuvottelujen kariuduttua nämä kidnappaavatkin jälkimmäisen johtajan tyttären ja elokuvan nimihahmon, joka päätyy lopulta keskelle klaanien ja kuninkaan, maallisen ja hengellisen, rakkauden ja velvollisuuden sekä pakanallisen ja kristillisen uskon ristiriitojen polttopisteeseen.
Lazarovan juoni kuulostaa ehkä paperilla hyvin yksinkertaiselta, mutta sitä se ei oikeasti käytännössä ole. Tämä elokuvahan suunniteltiin alunperin kaksitoistaosaiseksi massiiviseksi eepokseksi, jota leikattiin naurettavasta määrästä materiaalia moneen kertaan aina vain tiiviimpään ja tiiviimpään muotoon, ja lopputulos tuo ainakin itselleni mieleen karkean tajunnanvirtamaisesti etenevän unenomaisen spektaakkelin, jonka kaikkien käänteiden todenmukaisuudesta ja tapahtumien järjestyksestäkään ei aina voi olla täysin varma.

Mikä varmuudella on kuitenkin totta, on Marketa Lazarovan hätkähdyttävän pilkuntarkka realismi. Tiettävästi František Vláčil tutki vuosikausia erilaisia historiallisia ja antropologisia tutkielmia päästäkseen mahdollisimman lähelle 1200-luvun ihmisen mielenmaisemaa ja kulttuuria. Varsinaiset kuvaukset toteutettiin Tsekkoslovakian syrjäisellä maaseudulla asettamalla kaikki näyttelijät vuosikausiksi rooleihinsa asumaan ja elämään viimeistä piirtoa myöden autenttisissa keskiaikaisissa olosuhteissa, minkä aikana ohjaaja itse koki henkisen ja fyysisen romahduksen sekä kuihtui lähes täysin luurangoksi. Lopullinen tuotos on raadollisuudessaan todennäköisesti realistisinta keskiaikakuvausta kautta aikain.
Kauniisti sanottuna Marketa Lazarova on paitsi historiallinen spektaakkelielokuva kristillisen ja epäkristillisen maailman kohtaamisesta, se on myös kokeellinen ja runollinen elokuva väkivallasta, kuolemanpelosta, erotiikasta ja rakkaudesta, ihmisen kamppailusta eläimellisten halujen ja siviilisaation asettamien moraalisten rajoitteiden välillä. Kaikkea edellistä on edelleen visualisoitu kaoottista luonnonestetiikkaa ja geometrisiä muotoja sekoittavalla tyylillä sekä gregoriaanista musiikkia avantgardeen ja pakanallisempaan sointuun ristiriitaisesti yhdistävällä soundtrackillä.

Marketa Lazarova on valtaisan monitasoinen ja rikas elokuva, mutta se on taatusti katselukokemuksena samalla äärimmäisen raskas ja useimmille aivan liian tylsä ja tulkinnanvarainen. Sisältöä ja erilaisia tasoja tässä piisaa helposti niin paljon, ettei tästä todennäköisesti ensimmäisellä katsomiskerralla pidä ollenkaan vaan kaiken informaation sulatteluun vaaditaan välttämättä valtavasti aikaa sekä mielellään useita katselukertoja.
Sittenkään en lähtisi tätä suosittelemaan ihan kenelle tahansa. Kolmituntisista lyijynraskaista vaikeaselkoisista taide-elokuvista pitäville tämä on ehdottomasti herkkua ja pakollista katsottavaa, mutta kevyempää ja helppotajuisempaa Hollywood-viihdettä etsivälle yleisölle luvassa on melkoisella varmuudella täysin katselukelvoton tekele.



Arvio: 5/5



MARKETA LAZAROVA, 1967 Tsekkoslovakia
Ohjaus: 
František Vláčil
Käsikirjoitus: František Pavlíček, František Vláčil, Vladislav Vančura
Näyttelijät: František Velecký, Jaroslav Moučka, Josef Kemr, Magda Vásáryová, Michal Kožuch, Naďa Hejná, Pavla Polášková, Zdeněk Řehoř

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.