Tässä
onkin vekkuli elokuva, josta tuskin kukaan meillä päin on koskaan
kuullut, kiitos Suomen elokuvasensuurin. Kyseessä on nimittäin
pienimuotoinen rikoselokuvan klassikko, jossa tohtori Ben Caseyn
näyttelijä Vince Edwards esittää machoa mafian palkkamurhaajaa.
Elokuva on kuvattu muutamassa päivässä taskurahabudjetilla
muutaman näyttelijän voimin ja editoitiin lähestulkoon samassa
ajassa. Kyseessä on siis ns. B-elokuva jota näytettiin aikoinaan
”oikeiden” elokuvien kylkiäisenä. Sen pahemmin budjetti kuin
elokuvan tekoon käytetty aikakaan eivät näytä vaikuttaneen
ainakaan negatiivisesti sen laatuun tai arvostukseen, sillä kyseessä
pieni ylistetty ja elokuvantekoon paljonkin vaikuttanut merkkiteos,
jota jaksetaan ylistää aina arvostelijasta riippumatta.
Elokuvan
päähenkilö on superkarismaattisen Vince Edwardsin näyttelemä
macho ja filosofinen mafian palkkamurhaaja Claude. Mies on hyvin
lukenut ja kätevä oman tiensä kulkija, joka on päättänyt lyödä
rahoiksi tappamalla ihmisiä. Elokuvassa Claude aloittaa pohjalta,
mutta vakiinnuttaa pian paikkansa kovana alan ammattilaisena. Sitten
tappaja saakin tehtäväkseen eliminoida vaarallinen silminnäkijä
ja miehen vaikeudet alkavat… Clauden erityisheikkous elokuvassa on,
että mies pelkää naisia. Tottahan syykin elokuvassa kerrotaan,
mutta itse mieluummin ajattelen, että Claude elää jonkinlaista
film noirin jälkitilaa ja tuntee oikeasti genren kliseet femme
fatalesta lähtien.
Ensimmäinen
elokuvassa silmään tai korvaan osuva yksityiskohta on elokuvan
uskomaton dialogi. Tämän elokuvan kohdalla suunnilleen kaikki
dialogi on kirjoitettu viimeisen päälle tyylillä. Likimain kaikki
mitä hahmot ikinä suustaan päästävät on vähintään Raymond
Chandlerin teosten luokkaa, napakkaa ja persoonallista tekstiä josta
ei kyllikseen saa. Toinen silmiin pistävä seikka on Vince Edwards.
Miehen karismalla voisi lukea vaikka pelkkää puhelinluetteloa ja se
kuulostaisi uskomattoman miehekkäältä, puhumattakaan tämän
elokuvan dialogista. Käsittämätöntä ettei miehestä koskaan
tullut uutta Humphrey Bogartia.
Murder
by Contractin suurin vahvuus on, ettei siinä ole yhtään mitään
turhaa. Elokuvan ohjannut Irving Lerner ei ole elokuvassaan edes
yrittänyt kilpailla suuren budjetin elokuvien kanssa, vaan on
ovelasti jättänyt kaikki isommat kohtaukset kokonaan kuvaamatta,
viitaten niihin tarinan kannalta turhempien tapahtumien tavoin
lähinnä dialogeissa, jos niissäkään. Tarinan kuljetus ja
editointi on selvää kovan luokan ammattilaisen työtä ja
lopullinen jälki ei oikeastaan häviä piiruakaan A-luokan
megaelokuville. Lopputulos on erittäin tyylitajuinen ja hallittu
rikoselokuva. Erityismaininta on annettava vielä musiikista.
Elokuvan soololatinokitararaita istuu täydellisesti muuhun
kokonaisuuteen, välillä kitara jopa elää tapahtumien mukaan.
Lopullinen
tuomio? Murder by Contract on suorastaan hämmästyttävän hyvä
elokuva, etenkin ottaen huomioon sen teko-olosuhteet. Harva jos
kukaan on koskaan niin vähästä saanut aikaan näin paljoa kuin
tämä tekijätiimi. Eiköhän vihdoin olisi Suomessakin aika tämä
elokuva julkaista ja näyttää vaikkapa kaikille elokuva- ja
media-alaa opiskeleville malliesimerkkinä olemattomalla budjetilla
tehdystä maailmanluokan elokuvasta. Ja tietysti kaikille muillekin.
Arvio: 5/5
MURDER BY CONTRACT, 1958 USA
Tuotanto: Leon Chooluck
Ohjaus: Irving Lerner
Käsikirjoitus: Ben Simcoe
Näyttelijät: Vince Edwards, Phillip Pine, Herschel Bernardi, Caprice Toriel, Frances Osborne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.