Walt
Disneyn
kuoltua keuhkosyöpään joulukuun viidentenä vuonna 1966 ja
perintöriitojen alettua alkoivat viimeistään miehen
animaatiostudion sisäiset ongelmat toden teolla puhjeta kukkaan. Jo
ennen Disneyn kuolemaa yhtiöllä oli periaatteena ettei mitään ole
lupaa tehdä ilman johtajan nimenomaista määräystä tai lupaa ja
pahimmillaan työt seisoivat päiväkausia ison pomon keskittyessä
aivan muihin bisneksiin. Sama meno jatkui johtajan kuoltuakin, mutta
paheni ajan mittaan aina vain kaoottisemmaksi ja kaoottisemmaksi.
Uusien Disney -elokuvien laatu heitteli dramaattisesti ja
tuotantoajat sekä kustannukset räjähtivät pilviin. Animaatio ei
enää ollut edes muodikasta, vaan firman vähätkin voimavarat
alettiin enenemässä määrin ohjata näyteltyjen elokuvien
tuotantoon samalla kun firman animaatiostudio rapistui
rapistumistaan. Viimein jossain vaiheessa yhtiön palkollisilla
keitti yli ja vuonna 1978 suuri joukko firman kovia
ammattianimaattoreita irtisanoutui ja lähti perustamaan omaa
studiotaan Don
Bluthin
johdolla. Uuden animaatiostudion ensimmäisen elokuvan pohjaksi
valittiin Robert
C. O’Brienin
fantasiaromaani Hiirirouva
ja ruusupensaiden viisaat,
jota Don oli jo aikoinaan ehdottanut Disneyn johtajille, mutta oli
saanut kieltävän vastauksen. Pieni omakustannepaja lähti
kilpailemaan suuren Disneyn kanssa markkinoiden herruudesta kuin
Daavid Goljatia vastaan, ensimmäistä kertaa sitten 40-luvun
ja Fleischer
-veljesten päivien.
Jotain suurta ja unohtumatonta oli tulossa.
Tarinan
päähenkilö on rouva Brisby, peltohiiri ja Jonathan Brisbyn leski.
Maatalon isännän peltotöiden alkamisen vuoksi rouva Brisbyn
pitäisi muuttaa perheineen muualle, mutta tämän Timmy -pojalla on
keuhkokuume. Apua lähdetään hakemaan ruusupensaiden viisailta
rotilta, jotka oikeasti ovat eläinkoelaboratoriosta paenneita
älykkäitä koerottia, joilla on yllättävä suhde myös
edesmenneeseen Jonathaniin. Tarinan edetessä juoni saa synkempiä
piirteitä. Sekä rottayhdyskunta että Brisbyn perhe joutuvat
vaaraan.
Don
Bluth oli studiota perustaessaan ilmoittanut turhautumisensa sen
aikaiseen animaation tasoon ja halvannäköiseen
televisiototeutukseen. Jo 50-luvulta lähtien oli siirrytty aina vain
halvemman näköiseen ja rajatumpaan animaatioon, jossa käytettiin
paljon stillkuvia ja varsinaisesti animoitiin vain suut ja silmät,
tarvittaessa vähän jotain muuta. Näin toteutetuilta hahmoilta
puuttuivat kaikenlainen ilmeikkyys ja elekieli täydellisesti,
taustojenkin ollessa lähinnä yksivärisiä kalvoja. Donin johdolla
uusi studio halusi palata vanhaan, pikkutarkkaan ja realistiseen
täysanimaatioon. NIMHin
kohdalla kaikki osui kohdalleen ja visuaalisesti se on ehkä parasta
ja sulavinta koskaan tehtyä täysanimaatiota jonkun Richard
Williamsin
tuotosten (mm. Roger
Rabbit)
ohella. Erityisen kaunista jälkeä tässä teoksessa on väritys;
jo elokuvan ilmestyessä useat kriitikot ihailivat tekijöiden taitoa
hyödyntää Technicolor -tekniikkaa kuin olisivat keksineet värit
kokonaan uudestaan. Ääninäyttelijät sopivat hekin rooleihinsa
täydellisesti, erityisesti Elizabet
Hartman Brisbyn
sekä Dom
DeLuise Jeremyn
rooliin. Jerry
Goldsmithin
sydänverellään kirjoittama soundtrack on yksi kauneimmista koskaan
kuulemistani ja se oli tiettävästi myös miehen itsensä
suosikkeja. Ärsyttäviä musikaalinumeroita elokuvassa ei kuulla
ollenkaan.
Juonellisesti NIMH sisältää
myös erään tärkeän Don Bluthin elokuvien tavaramerkeistä:
tarinan tunnelman korkean kontrastin. Mies on eräässä
haastattelussaan sanonut haluavansa elokuviinsa synkkiä ja
pelottavia kohtauksia saadakseen siten korostettua onnellisempia ja
iloisempia vaiheita, erityisesti välttämätöntä onnellista
loppua. Tämä tietty korkea kontrastisuus löytyy kaikista miehen
töistä jotain Peikko
keskuspuistossa ja Peukalo-Liisaa lukuun
ottamatta. "Kesääkään ei voi arvostaa ellei ole nähnyt
talvea", hän asian kiteytti.
NIMH
– Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa oli
ilmestyessään valtaisa arvostelumenestys ja sitä kehuttiin
parhaaksi animaatioelokuvaksi yli viiteenkymmeneen vuoteen,
tekijöidensä taiteelliseksi täysosumaksi. Valitettavasti elokuvan
jakelusta ja markkinoinnista vastanneet tahot eivät uskoneet sen
mahdollisuuksiin ja sitä esitettiin ympäri maailmaa tyhjille
saleille. Elokuva kuitenkin onnistui tuottamaan itsensä takaisin ja
samalla kiinnittämään silmää tekevien, kuten Steven
Spielbergin
huomion johtaen hedelmälliseen yhteistyöhön Fievelin
ja Maa aikojen alussa -elokuvien
merkeissä. Menestyksekäs yhteistyö poiki lopulta koko taiteenalan
renessanssin, joka purkautui 90-luvulla valtavana määränä
huikeita piirrettyjä televisiosarjoja ja elokuvia. NIMH
– Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa kuuluu
piirrettyjen elokuvien kirkkaaseen kärkeen ja joka suhteessa
merkittävimpien alan teosten joukkoon.
P.S.
Haluatteko tietää mitä NIMH tarkoittaa? National Institute of
Mental Health.
Arvio: 5/5
THE SECRET OF NIMH, 1983 USA
Tuotanto: Don Bluth
Ohjaus: Don Bluth
Käsikirjoitus: Don Bluth, Gary Goldman, John Pomeroy, Robert C. O'Brien, Will Finn
Näyttelijät: Arthur Malet, Derek Jacobi, Dom DeLuise, Elizabeth Hartman, Hermione Baddeley, Ian Fried, John Carradine, Peter Strauss, Shannen Doherty, Wil Wheaton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.