Erämaan kutsu (1981)

Ensikohtaamiseni Erämaan kutsun kanssa oli joskus 90-luvun lopulla. Minulla oli silloin tapana käydä yhden kaverini luona pelaamassa ja parantamassa maailmaa. Erään kerran kaverini innostui toden teolla kertomaan jostain kokemuksistaan ja viittasi jatkuvasti tähän elokuvaan kuin mihin tahansa itsestään selvään asiaan.
”Mikä ihmeen Erämaan kutsu?” Kysyin lopulta.
”Etkä sä muka tiedä Erämaan kutsua? Erämaan kutsua!?” Hän vastasi aidosti hämmästyneenä. Olin hetken hiljaa ja pudistin hitaasti päätäni.
”No sitten katsotaan se heti paikalla”, hän totesi päättäväisesti ja haki videokasetin sohvan viereisestä kaapista.

Erämaan kutsu perustuu Jack Londonin vuonna 1903 julkaistuun samannimiseen romaaniin, joka tyylillisesti kuuluu myöhäisromantiikan sekä naturalismin välimaastoon ja se käsittelee kirjoittajalleen tyypillisiä aiheita: koiria ja pohjoisen karua luontoa. Erityisen tärkeänä teemana kirjassa sekä elokuvassa on vieraantuminen sivilisaatiosta ja paluu luontoon, kumpikin oman aikansa muodikkaita aiheita. Leffan itsensä tuotanto sijoittuu 80-luvun alkuun, jolloin japanilainen anime oli lyömässä kansainvälisesti läpi ja elokuvia sekä televisiosarjoja alettiin tuottaa yhä enemmän Japanin ulkopuoliselle yleisölle ulkomaisten kirjallisten teosten pohjalta. Ajan tuotannoista tunnetuimpia taitavat olla Hayao Miyazakin Sherlock Koira sekä espanjaisen tuotantoyhtiön kanssa yhteistyössä tuotettu Maailman Ympäri 80 päivässä, jotka nähtiin erinomaisesti dubattuina myös täällä Suomessa. Tämän elokuvan tekijöistä tai varsinaisesta tuotannosta en valitettavasti osaa sanoa mitään, mutta Erämaan kutsu itsessään julkaistiin videokasetilla Suomessa vuonna 1990 suomeksi dubattuna. Saman sarjan julkaisuun kuului aikoinaan paljon laadukasta kasarianimea, joista itselläni on erityisen lämpimät muistot Jules Vernen kirjan pohjalta tehdystä Kahden vuoden loma-ajasta sekä Mary Shelleyn klassikon pohjalta tuotetusta Frankensteinin hirviöstä. Hyviä elokuvia kumpikin.

Erämaan kutsun päähenkilö on Buck, koira joka elokuvan alussa varastetaan isäntänsä tuomari Millerin tilalta ja myydään vetokoiraksi Alaskaan. Eletään suuren kultaryntäyksen aikaa, ja Buckista koulitaan väkevä vetokoira kullankaivajien tarpeisiin. Elokuvan aikana Buck kaupataan omistajalta toiselle, kunnes se päätyy erämaassa elävän erakon, John Thorntonin huomaan. Läpi elokuvan Buckin alkuperäiset villit vaistot heräävät heräämistään. Buck alkaa villiytyä ja lopulta ainut asia, joka enää yhdistää sen ihmisten maailmaan on rakkaus John Thorntonia kohtaan. En halua kertoa miten elokuva loppuu, mutta uskokaa huviksenne että se on samalla kaunis että surullinen. Muistan itkeneeni silmät päästäni viimeiset neljä, viisi minuuttia. Epilogi erityisesti on pahuksen hieno.

Erämaan kutsu on lähes sanasta sanaan uskollinen alkuperäisteokselle pienen pieniä juonellisia yksityiskohtia lukuun ottamatta. Valitettavasti en niitä voi mainita spoilaamatta elokuvan juonta. Kehotankin lukijaa tarkistamaan tämän elokuvan sekä lukemaan kirjan ja päättelemään itse, ne ovat kumpikin upeita teoksia. Ääninäyttelijät ovat oman aikansa mittapuulla erittäin tasokkaita; nimekkäitä näyttelijöitä ei elokuvassa esiinny vaan koko raina on äänitetty amatöörivoimin ja parissa kohtaa lopulliseen elokuvaan on päässyt vähän hapuilevampikin dialogi, muttei kuitenkaan häiritsevästi. Animaatio on tämän teoksen kohdalla tyypillistä oman aikansa Japanilaista laatua, ehkä parissa kohtaa vähän halpa improvisointi ja stillkuvat paistavat läpi, muttei taaskaan häiritsevästi. Itse asiassa pidän tämän elokuvan tyylistä, mielestäni se sopii hyvin erittäin hienoon tekstiin ja sen henkeen. Jostain syystä japanilaisilla elokuvantekijöillä on aivan erityinen taito kuvata lumisadetta sekä talvisia maisemia. Elokuvan dramaattisempia kohtauksia voimistaa vielä hieno ja tunnelmallinen syntikkamusiikki, joka aivan erityisellä tavalla jäi teoksesta mieleeni.

"No, mitäs pidit?" Kaverini kysyi minulta elokuvan loputtua. Vedin henkeä ja yritin koota samalla itseäni.
"Erämaan kutsu on todella upea elokuva. Tämä videohan on ollut kierrossa ja sulla kaapissa jo melkein kymmenisen vuotta. Olen nähnyt suunnilleen kaikki piirretyt tällä planeetalla, mutta nyt vasta kuulin ensimmäisen kerran tästäkin elokuvasta. Miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista?" Sanoin liikuttuneena. Hetken päästä jouduinkin jo lähtemään kotia kohti. Koko loppuiltana en kyennyt enää ajattelemaan muuta kuin tätä elokuvaa. Seuraavana päivänä kävin hakemassa itselleni alkuperäisen kirjan ja luin sen kokonaisuudessaan yhdeltä istumalta. Tunsin jonkin sisälläni muuttuneen.


Arvio: 5/5

Arono no sakebi Koe: Howl, Buck, 1981 Japani
Ohjaus: Kozo Morishita
Käsikirjoitus: Keisuke Fujikawa Jack Londonin romaain pohjalta.