The Brides of Dracula (1960)

Vuonna 1958 Hammer julkaisi oman näkemyksensä klassisesta Draculasta. Peter Cushingin tähdittämä ja legendaarisen Terence Fisherin ohjaama elokuva nousi nopeasti kansainväliseksi yleisö- ja arvostelumenestykseksi, joka nosti lepakkolinnat ja goottilaisen kauhun jälleen genren keskiöön ollen samalla oikeasti tyylitajuisesti toteutettu ja hienostunut, hyvä elokuva. Luonnollisesti menestyselokuvalle oli saatava jatkoa, eikä vain yhtä elokuvaa vaan kokonainen elokuvasarja, jonka päähenkilönä ei olisi Dracula vaan Peter Cushingin esittämä viktoriaanisessa Euroopassa seikkaileva vampyyrinmetsästäjä Van Helsing. Valitettavasti suunnitelmat eivät sopimus- ja aikataulusyistä menneet aivan niin kuin niiden piti ja lopulta Christopher Leen Dracula päädyttiin herättämään uudestaan henkiin samalla kun Peter Cushing keskittyi Frankensteinin jatko-osien tekoon. Alkuperäisestä Van Helsing -saagasta valmistui vain tämä yksi elokuva, joka luetaan nykyisin pelkäksi Dracula -sarjan spinoffiksi.

Edellisessä osassa kreivi Dracula hajosi tuhkaksi ja lensi taivaan tuuliin, mutta Van Helsingin matka jatkuu. Tällä kertaa elokuva alkaa, kun ranskalainen opettajatar saapuu unkarilaiseen pikkukylään ja majoittuu paronitar Meinsterin linnaan, jossa hän tapaa paronittaren komean kahlehditun pojan ja auttaa tämän pakenemaan. Nainen ei tiedä, että poika on todellisuudessa vampyyri, joka ensitöikseen imee oman äitinsä verta tappaen ja muuttaen tämän vampyyriksi, orjakseen. Unkarilaisessa pikkukylässä alkaa uusi pimeä kauhun aika, kun vanha pahuus on jälleen valloillaan ja näennäisen pysäyttämätön. Vampyyrinmetsästäjää tarvitaan jälleen.

Brides of Dracula tarjoaa juuri sitä mitä odottaa sopii: Se on ensinnäkin visuaalisesti äärimmäisen tyylikäs elokuva, taatun Hammermainen lavastus ja puvustus loistavat jälleen, väritys on upeaa ja lepakkolinnat savuavine hautausmaineen taasen mahtavaa goottilaista kauhutunnelmointia. Terence Fisherin ohjaus on taattua brittilaatua, hillityn tyylikästä tarinankerrontaa, teatterimaista ja erittäin näyttelijäkeskeistä elokuvaa. Rainan päätähtenä heiluu jälleen upea Peter Cushing, joka tässä filmissä tekee mielestäni yhden uransa parhaimmista rooleistaan eikä paljon miehestä jälkeen jää muukaan näyttelijäkaarti. Ehkä kaikista muista klassisista Hammereista tässä korostuu vampyyrimytologian seksuaalisempi puoli, sillä tarinan ainoat miehet ovat käytännössä Van Helsing ja gigolomainen vampyyriparoni Meinster, joka paitsi imuttaa, myös viettelee uhrinsa eli nuoret naiset. Meinster ei ole enää pelkkä verenimijä, vaan puhdas seksuaalinen saalistaja.

Ainut pieni kauneusvirhe on mielestäni elokuvan loppu, johon on selvästi ladattu kunnolla panoksia, mutta joka lässähtää vähän ikävästi ja jää vajaaksi. Spoilaamatta koko juttua, Van Helsingin ja paroni Meinsterin mittelö saa suorastaan nerokkaan ja paljon hienoja mahdollisuuksia avaavan käänteen, jota ei oikeastaan osata hyödyntää kunnolla. Alun perin elokuvan piti loppua siten, että Van Helsing käyttää mustaa magiaa ja kutsuu joukon taikalepakoita tuhoamaan vampyyrit, mutta loppu muutettiin näyttelijöiden prostetoitua sen olevan hahmon luonteelle sopimaton. Alkuperäinen loppu päätyi vuonna 1963 julkaistuun Hammer -elokuvaan The Kiss of the Vampire.

Valehtelisin jos väittäisin Brides of Draculan olevan huono elokuva. Pidän siitä itse erittäin paljon, enemmän kuin ensimmäisestä elokuvasta josta niinikään pidän kovasti. Jostain syystä tämä osa on jäänyt useilta genren faneilta täysin pimentoon, enkä todellakaan ymmärrä miksi. Tässähän nimenomaan kiteytyy mielestäni kaikki goottilaisen kauhun ja klassisen Hammerin parhaat puolet. Pelkästään tämän elokuvan perusteella olisin todella paljon mieluummin halunnut katsoa Van Helsingin seikkailuja kuin itseään toistavaa Dracula -sarjaa.

Arvio: 5/5

THE BRIDES OF DRACULA, 1960 Iso-Britannia

Tuotanto: Anthony Hinds

Ohjaus: Terence Fisher

Käsikirjoitus: Peter Bryan, Edward Percy, Jimmy Sangster

Näyttelijät: Peter Cushing, David Peel, Freda Jackson,  Henry Oscar, Martita Hunt, Yvonne Monlaur