Ninja Scroll (1993)

Niin siinä sitten kävi, veikkoset. Kanada meni ja pieksi Leijonat finaalissa. Olo on melko tyhjä, ja niin on takkikin. Nyt on kelju olo, kyrpii suorastaan. Nyt tarvitaan vahvaa lääkettä. Nyt tarvitaan Ninja Scrollia.

Ah, Ninja Scroll, legendaaristakin legendaarisempi elokuva. Muistelen sen tulleen lännessä julkaistuksi joskus 90-luvun puolivälissä. Itse katsoin sen uudella vuosituhannella joskus lukioiässä eläessäni omaa animevaihettani ja rakastin sitä. Kyseessä oli samalla ensimmäinen kohtaamiseni Yoshiaki Kawajirin kanssa; eli siis sen saman neron, joka onnistui tekemään ensimmäisen oikeasti hyvän Highlanderin sitten ensimmäisen osan. Eikä siinä kaikki! Mieshän on lisäksi ohjannut antologiaelokuva Animatrixin ylivoimaisesti parhaan episodin sekä mestarillisen Vampire Hunter D: Bloodlustin. Ohjaaja kuuluu mielestäni samaiseen animen suurmiesluokkaan yhdessä Hayao Miyazakin, Mamoru Oshiin, Isao Takahatan sekä Satoshi Konin kanssa. Ninja Scroll on hänen tunnetuin ja taiteenalaan eniten vaikuttanut työnsä.

Mistä elokuva siis kertoo? Tarinan alussa ninjaklaani lähettää miehiään ottamaan selvää läheisiä kyliä riivaavasta mystisestä kulkutaudista. Mutka tulee matkaan kun joukko superninjoja hyökkää ja tappaa kaikki lähetetyt ninjat yhtä lukuun ottamatta. Tuo yksi on nainen nimeltä Kageru, jota yksi superninja käy heti höyläämään. Pahista vastaan kuitenkin astuu vaeltava miekkamies Jugei, tarinan varsinainen sankari ja päähenkilö, joka samalla kerralla pistää lieron lihoiksi. Myöhemmin Kageru liittyy Jugein ja salaperäisen höperön ukon matkaan selvittämään superninjojen sekä väitetyn hämärän kulkutaudin alkuperää. Tarina ei varsinaisesti ole mitään Shakespearea vaan se etenee lähinnä videopelilogiikalla: sankarimme ja juoni etenevät hiukan, minkä jälkeen vastaan tulee aina uusi superninja ja välipomo, mistä seuraa aina vauhdikas ja jännittävä yhteenotto, jonka jälkeen tarina etenee taas hiukan ja taas mennään. Lopussa odottaa tietysti iso loppuvastus sekä jännittävä loppumittelö.

Henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon elokuvan yksinkertaisesta tarinasta; tämähän ei kuitenkaan ole mitään hidasta ja filosofista draama vaan vauhdikas toimintaelokuva fantasia-aineksilla. Niistä fantasia-aineksista mainittakoon vaikka käärmenainen jolla kirjaimellisesti tulee käärmeitä ”sieltä”, tyyppi joka muuttuu kiviseksi sekä yksi kuolematon, itseään loputtomasti regeneroiva superpahis. Koska tällaisessa supertyylitellyssä elokuvassa sankarikin pystyy jos jonkinlaisiin ihmetekoihin ja toiminta on viety näyttävyydessä sekä jännittävyyden suhteen äärimmilleen, on panoksiakin jouduttu nostamaan ja irrottautumaan kaikesta turhasta realismista. Tämän elokuvan pahikset eivät vain ole luonnoltaan roistoja, vaan todella irvokkaita ja kauheita hahmoja, joille mikään perversio tai raakalaisuus ei näytä tuovan vaikeuksia. Väkivalta on raakaa, verta ja ruumiinosia lentää parhaimmillaan Kill Bill -tyyliin. Vastaavasti seksiä ja erotiikkaakin piisaa sitten riittämiin. Kawajiri on ottanut elokuvastaan kaiken ilon irti. Tylsää ei totisesti tule eikä kylmäksi jää kukaan, sen voin luvata.

Jos kuulut niihin aikuisiin tai nuoriin miehiin, jotka tykkäävät tyylitellystä väkivallasta, jännityksestä, toiminnasta, videopeleistä ja animesta, voin täysin vilpittömästi suositella Ninja Scrollia. Vähänkään heikkohermoisen kannattaa kuitenkin jättää katsomatta, sillä tämä voi olla aika järkyttävää tavaraa. Ei tästä toiminta-anime paljoa enää voi paremmaksi tulla. Jäkisfinaalin jälkeiseen harmitukseen tällainen viihdyttävä väkivaltaeeppos tekee aika höpöä.


Arvio: 5/5

Jûbei ninpûchô, 1993 Japani

Tuotanto:  Kazuhiko Ikeguchi, Masako Fukuyo, Shigeru Kitayama

Ohjaus: Yoshiaki Kawajiri, Kevin Seymour

Käsikirjoitus: Yoshiaki Kawajiri

Näyttelijät: Kōichi Yamadera, Emi Shinohara, Daisuke Gōri, Takeshi Aono