Luis
Buñuel lienee
kaikelle kansalle tuttu Salvador
Dalin
kumppanina ja surrealistisen elokuvan klassikon, Andalusialaisen
koiran
ohjaajana. Miehen lupaava ohjaajanura jäi harmittavasti pitkälle
katkolle kolmekymmentäluvun alussa, kun marxilainen ohjaaja pakeni
Espanjan sisällissotaa Väli-Amerikkaan ja lopulta Meksikoon.
Uudessa kotimaassaan ohjaajamaestro teki pitkään pienimuotoista
elokuva-alan pikkutöitä ja muutaman epäonnistuneen ohjaustyön
ennen tämänkertaisen elokuvamme Los
Olvidadosin työstämistä
yhdessä tuottajansa Óscar
Dancigersin
kanssa. Teos oli aikoinaan suuri arvostelumenestys, se voitti useita
palkintoja ja toimi poikkeuksellisesti ohjaajansa toisena
läpimurtoelokuvana. Nykyisin Los
Olvidadosta pidetään
paitsi ohjaajansa yhtenä päätöistä myös meksikolaisen elokuvan
kultaisen ajan keskeisistä elokuvista.
Los
Olvidados kuvaa
köyhyyden noidankehää meksikolaisessa slummissa. Ennemmin kuin
varsinaista tarinaa elokuva kuvaa henkilöidensä elämää ja
elinolosuhteita romantisoimatta ja kantaaottavasti ilman
sentimentaalisuuden häivääkään. Sen päähenkilöinä toimivat
slummin asukkaat, joista nimeltä tunnemme lähinnä vain Jaibon ja
Pedron, katupoikia molemmat. Slummin asukkaat ovat yhteiskuntansa
pohjasakkaa, yhteiskunnan jossa kaikki ihmissuhteista ihmisarvoon on
määritelty rahassa. Heillä ei ole käytännössä minkäänlaista
terveydenhuoltoa, vettä, sähköä tai koululaitosta, vaan köyhien
keskuudessa vallitsee kirjava taikausko sekä vahvimman oikeus;
heikoimmat ovat aina uhreja. Jaibon johtama katupoikien jengi
terrorisoi ja ryöstää huvikseen heikompiaan. Jengin johtaja ei ole
koskaan nähnyt vanhempiaan. Hän asuu navetassa eläinten joukossa,
muut kuka missäkin. Välillä näemme pienen kurkistuksen verran
parempien ihmisten elämää, kun köyhiä lapsia työllistetään
pyörittämään keskiluokkaisten ihmisten karusellia. Toivoa
paremmasta ei kuitenkaan ole. Ainut pakokeino väkivallan ja
köyhyyden kierteestä on kuolema.
Mitä
tulee elokuvan realistisuuteen, luulin ensin että näyttelijät ovat
oikeasti köyhiä, jotka esittävät itseään oikeissa olosuhteissa
toisen samanlaisen elokuvan, City
of Godin tapaan.
Yllätys oli kuitenkin suuri kun huomasin elokuvan olevan lavastettu
ja näyttelijöiden olevan oikeasti oman aikansa huippunimiä. Niin
vakuuttavaa jälkeä tämä teos on, niin pahuksen aidontuntuinen ja
realistinen. Los
Olvidadosin selkeä
ja ylittämätön vahvuus onkin mielestäni sen hahmojen, heidän
välisten suhteidensa sekä heidän elinympäristönsä valtaisa
syvyys, jonka kaltaista en ole toistaiseksi missään muualla nähnyt.
Los
Olvidados on
poikkeuksellisen tarkkanäköinen, viiltävä ja voimakas kuvaus
osattomuudesta ja köyhyyden noidankehästä; kuin yksi
kokonainen Arman
ja Viimeinen Ristiretki -ohjelman
jakso mutta vielä voimakkaampi. Jotenkin ohjaaja tuntuu saaneen
tähän elokuvaan kaiken mahdollisen aiheestaan; syyt ja seuraukset
mitään kaunistelematta ja saarnaamatta. Rahan hallitsemassa
maailmassa köyhän paikka on pohjalla, pysyvästi.
Arvio: 5/5
LOS OLVIDADOS, 1950 Meksiko
Tuotanto: Óscar Dancigers
Ohjaus: Luis Buñuel
Käsikirjoitus: Juan Larrea, Luis Alcoriza, Luis Buñuel, Max Aub, Pedro de Urdimalas
Näyttelijät: Alfonso
Mejía, Alma Delia Fuentes, Estela Inda, Héctor López
Portillo, Miguel Inclán, Roberto Cobo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.