lauantai 28. toukokuuta 2016

Suuri illuusio (1937)


Suuri illuusio on suuri elokuva, legendaarinen elokuva, miljoonien tarinoiden elokuva. Se syntyi keskellä Jean Renoirin kultaisinta ja vimmaisinta luomiskautta, se on monesti julistettu maailmaan parhaimpiin kuuluvaksi elokuvaksi, minkä lisäksi se oli myös Orson Wellesin suosikkielokuvia. Ilmestyessään se kiellettiin Saksassa sekä Italiassa. Kun Saksa myöhemmin miehitti Ranskan, Joseph Goebbels julisti tämän elokuvan yhteiskunnan viholliseksi ja kerätytti kaikki sen alkuperäiset kopiot liikenteestä. Elokuvan tiedetään lisäksi antaneen inspiraation mm. Michael Curtizin Casablancaan sekä John Sturgesin Suureen pakoretkeen. Mikä tekee tästä elokuvasta niin vaarallisen, niin suuren, niin intohimoja herättävän? Otetaan selvää.

Suuri illuusio sijoittuu Ensimmäisen maailmansodan aikaan. Saksalaiset onnistuvat ampumaan alas kaksi ranskalaista lentäjää, aristokraattisen kapteeni de Boeldieun (Pierre Fresney) sekä alempisäätyisen luutnantti Marèchaun (Jean Gabin), jotka lähetetään heti yhteisen lounaan jälkeen vankileirille. Sotaa elokuvassa ei nähdä ollenkaan, vaan koko teoksen tapahtumat sijoittuvat pääosin vankileirille. Vankileiri ei tässä elokuvassa edusta mitään Hitlerin Saksan tuhoamisleiriä, vaan on oikeastaan hyvinkin inhimillinen paikka inhimillisine vankeineen sekä vartijoineen. Sota ei oikeastaan näy heidän arjessaan juuri mitenkään, se ei ole tarinan henkilöille henkilökohtaista ja rintamalinjat ovat jossain kaukana. Kuitenkin vankien mielissä siintää vapaudenkaipuu ja koti-ikävä. Elokuvassa on poikkeuksellisen paljon huumoria ja musiikkia, eikä tarina itsessään ole sentimentaalista kurjuudella herkuttelua, vaikka oikein kaunis onkin. Tiettävästi elokuvan tapahtumat perustuvat osittain tositapahtumiin, erityisesti ohjaajan erään läheisen Picard -nimisen ystävän tarinaan.

Valitettavasti joudun tuhoamaan tämän elokuvan tässä vaiheessa monilta kaupallisempiin teoksiin tottuneita toteamalla, ettei Suuressa illuusiossa nähdä ollenkaan toimintaa tai ramboilua, isoja räjähdyksiä tai massiivia joukkokohtauksia, vaan teos on oikeasti erittäin pasifistinen elokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat oikeasti kauas rintamalinjan taakse vankilaan ja vankileirille. Keskeisenä teemana elokuvassa on ihmisten keskinäinen ystävyys, kunnioitus ja humaanius kansoja sekä yhteiskuntaluokkia repivän vihan, ihmiskunnan suuren illuusion ja valheen, sijaan. Elokuva itsessään on saanut nimensä Norman Angellin samannimisestä kirjasta, jonka teesinä on, että Euroopassa sota on mahdollinen koska kaikki osapuolet haluavat sotaa ja hyötyvät siitä. Renoir sen sijaan painottaa elokuvassaan, ettei sodasta ole pohjimmiltaan mitään hyötyä eikä järkeä kenellekään. Sota on täyttä hulluutta.

Elokuvan miljöö ja yleisasetelma ovat mitä nerokkaimpia ja antavat aineksia hyvinkin monipuoliseen filosofiseen pohdintaan. Vankileireillä yhteiskuntaluokat ja ristiriidat käyvät merkityksettömiksi, jokainen on herrasmies ja ystävä toisilleen. Tiettävästi kaikki elokuvan tekijät ja näyttelijätkin olivat läheisiä ystäviä myös tosielämässä. He tekevätkin pääosin huikeaa jälkeä rooleissaan. Kaikkein ikimuistoisin ja samalla traagisin hahmo elokuvassa on ohjaajanäyttelijä Erich von Stroheimin (Auringonlaskun katu) esittämä vammautunut ja kokoon kursittu saksalainen herrasmiesupseeri von Rauffenstein, joka osoittaa elokuvan aikana rajatonta luottamusta sekä ystävällisyyttä ranskalaisia kollegoitaan kohtaan. Hän myös pitää ikkunallaan kukkaa, ainutta koko linnassaan. Erich Von Stroheimin oli maestro Jean Renoirin henkilökohtainen sankari, sillä hänen ohjaamansa elokuva Foolish Wives oli aikoinaan innoittanut elokuvataiteen suuren runoilijan vaihtamaan käsityöläisestä elokuvaohjaajaksi.


Suuri illuusio on kaunis ja runollinen elokuva, ehkä juurikin niin kaunis kuin elokuva voi olla olematta siirappinen tai sentimentaalinen. Uskon, että monelle suoraa toimintaa odottavalle tämä voi tuottaa valtaisan pettymyksen, mutta hitaampaa ja syvällisempää teosta etsivälle se antaa juuri mitä lupaakin: hienon ja lämminhenkisen elokuvakokemuksen, aidosti humaanin sotaelokuvan.


Arvio: 5/5

LA GRANDE ILLUSION, 1937 Ranska
Tuotanto: Albert Pinkovitch, Frank Rollmer
Ohjaus: Jean Renoir
Käsikirjoitus: Jean Renoir, Charles Spaak
Näyttelijät: Dita Parlo, Erich von Stroheim,Georges Péclet, Jean Gabin, Julien Carette, Pierre Fresnay, Werner Florian

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.