Jeanne d'Arc (1962)

Orleansin neitsyen legenda taitaa olla niitä filmatuimpia tositapahtumia elokuvan historiassa, tai ainakin mitä ranskalaiseen elokuvaan tulee. Ja miksei, onhan kyseessä melkoisen inspiroiva ja kansallishenkeä kohottava tarina. Ranskan suojeluspyhimyksestä elokuvaa suunnitteli luonnollisesti myös mestariohjaaja Robert Bresson, jolle hengelliset aiheet olivatkin jo ennestään tuttuja. Mielenkiintoisen miehen projektista teki erityisesti, ettei Bresson pitänyt ollenkaan aiheen kuuluisimmasta, Carl Theodor Dreyerin 1928 ohjaamasta filmatisoinnista. Ohjaajan tuntien odotettavissa oli ainakin teknisesti kaikkea muuta kuin vanhan toistoa.

Mikäli Orleansin neitsyen tarina on tuttu, juonta tuskin pystyy enää spoilaamaan. Tapahtumain ydin oli siis Ranskan ja Englannin välillä 1200- ja 1300 –luvuilla käyty Satavuotinen sota, jonka aikana Jeanne –niminen maalaistyttö vastaanotti kosmisia viestejä itseltään Jumalalta, jossa häntä kehotettiin pelastamaan Ranska ja ajamaan englantilaiset tiehensä. Projekti jäi ikävästi puolitiehen kun Jeanne vangittiin ja häntä vastaan käytiin vastustajien kesken etukäteen juonittu oikeustaistelu jossa häntä syytettiin noituudesta. Alkuperäiset oikeudenkäyntipöytäkirjat ovat säilyneet meidän päiviimme asti ja ne toimivatkin elokuvan varsinaisen käsikirjoituksen pohjana.

Kuten odottaa saattaa, myös Jeanne d’Arc on täynnä ohjaajansa tavaramerkeiksi muodostuneita piirteitä aina patsasmaisen vähäeleisistä näyttelijöistä minimalistiseen kamertyöskentelyyn ja yleiseen askeettisuuteen. Silmiin pistävänä ominaisuutena elokuvan puvustus ei varsinaisesti edusta mitään aikakautta vaan osa näyttelijöistä on puettu nykyaikaisiin hepeniin, osa keskiaikaisen suuntaisiin, osa sekalaisiin vaatekappaleisiin. Tällä puvustusratkaisullaan ohjaaja on selvästi pyrkinyt korostamaan, ettei Orleansin neitsyen oikeudenkäynti edusta vain yhtä tiettyä historiallista tapahtumaa, vaan jotain aivan muuta ajatonta ja paikastaan irrallista ilmiötä joka koskettaa laajuudessaan myös meitä itseämme.

Hienoja aatteita, mutta harmittavasti elokuva ei omasta mielestäni nouse kokonaisuutena Bressonin parhaiden töiden tasolle, vaan kyseessä tuntuisi olevan jonkinlainen kevyehkö välityö mahtavan Taskuvarkaan ja erinomaisen Balthazarin välistä. Isoin ongelma mielestäni tämän elokuvan kohdalla on, ettei historiallisesti pilkuntarkka dialogi varsinaisesti tue Bressonin askeettista tyyliä ja nosta kokonaisteosta samalla tavoin lentoon kuin miehen muissa elokuvissa. Tällä kertaa liika yksinkertaisuus saa kokonaisuuden tuntumaan laahaavalta ja turhan raskaalta, vaikka suunnilleen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan pelataankin eikä elokuvakaan ole sisältöönsä nähden ollenkaan liian pitkä. Ei missään nimessä huono elokuva, mutta toistaiseksi näkemistäni Bressoneista heikoin.

Arvio: 4/5

LE PROCÈS DE JEANNE D'ARC, 1962 Ranska

Tuottaja: Robert Bresson

Ohjaaja: Robert Bresson

Käsikirjoittaja: Robert Bresson

Näyttelijät: Florence Delay, Jean-Claude Fourneau, Roger Honorat, Jean Gillibert, Marc Jacquier