Vampire Hunter D (1985)

Tässäpä on elokuva josta olin aikoinaan paljon kuullut ja lukenut, mutta jonka pääsin itse katsastamaan vasta paljon myöhemmin, ehkä liiankin myöhään. Vampire Hunter D on niitä konsepteja, joihin varmuudella olisin rakastunut nuorempana. Olen nimittäin aina rakastunut vanhan liiton vampyyri- ja ihmissusitarinoita, Hammerin ja Universalin elokuvia sekä Castlevania -sarjan pelejä. Kaikki nuo ja enemmän yhdistyy tässä Hideyuki Kikuchin kirjasarjaan perustuvassa elokuvassa. En valitettavasti ole koskaan miehen kirjoja lukenut, enkä siis osaa sanoa miten paljon ne eroavat tästä elokuvasta. Vampire Hunter D oli tiettävästi aikoinaan Fist of the North Starin kanssa ensimmäisiä lännessä videolla julkaistuja anime-elokuvia ja osittain siksi omaa legendaarisen maineen alan harrastajien keskuudessa. Onko elokuva maineensa veroinen, siitä otamme selkoa seuraavaksi.

Vampire Hunter D sijoittuu myyttiseen post-apokalyptiseen tulevaisuuteen, aikaan n. 12000 jKr, jollon vampyyrit, ihmissudet, mutantit, dinosaurukset ja muut jännät otukset juoksevat valtoimenaan, ihmiset asuvat ja pukeutuvat 1800-luvun tyyliin ja käyttävät nykyaikaisia sekä futuristisia aseita sekä välineitä. Tällaiseen omituiseen sekasikiökylään ratsastaa vampyyrienmetsästäjä, puolivampyyri D, joka pestataan tuhoamaan läheisessä lepakkolinnassaan asusteleva vampyyrikreivi ja pelastamaan kaupungin pormestarin vampyyrin uhriksi joutunut tytär. D käy sisään vampyyrikreivin linnaan ja taistelee tiensä ihmissusien ja muiden otusten ohi aina pääpahikseen asti.

Vampire Hunter D tuo mieleen enemmän kuin vähän Castlevanian, mikä on vain hienoa koska Castlevania on mielestäni paras klassiselle kauhulle kumartava pelisarja koskaan; kaikkien elokuvien pitäisi näyttää ja kuulostaa Castlevanialta. Itse asiassa pelisarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuoden tämän elokuvan jälkeen, ja se on saanut huomattavasti vaikutteita sekä Kikuchin kirjoilta että tältä leffalta! Ei Vampire Hunter D luonnollisesti huono elokuva muutenkaan ole, nimittäin itse pidän kovasti sen vanhahtavasta ja välillä vähän kömpelöstäkin animaatiosta, joka mielestäni pesee helposti nykyajan silotellummat teokset visuaalisesti mennen tullen. Vähän suttuisempaa jälkeä on vain mielekkäämpää katsoa. Tarinasta itsestään pidän erityisen paljon, erityisesti sen omituisesta maailmasta. En ole varma, mutta minusta jäi tuntumaan että tästä on jätetty paljon selittelyjä pois ja on lähdetty oletuksella, että katsoja tuntee kirjat. Miksi esimerkiksi D:llä on kädessään kasvot tai mitä maailmalle oikeastaan on tapahtunut jää pimentoon. D:n hahmosta kuitenkin pidän, D:ssä on tyyliä ja särmää, vaikkei hän mikään suuri persoonallisuus olekaan. Toimintakohtauksissakin on mielestäni vauhtia riittämiin ja menoa katselee mielellään. Mitään Ninja Scrollin tai Fist of the North Starin kaltaista väkivaltaista hurmosta ei ole missään vaiheessa, minkä vuoksi tätä kelpaa katsoa vähän kuka tahansa. Ääninäyttelijät hoitavat tonttinsa pääosin mukiinmenevästi, osa vähän sinne päin. Ei kuitenkaan missään vaiheessa kovinkaan häiritsevästi.

Toisin sanoen pidän tämän elokuvan tyylistä ja tunnelmasta. Mielestäni Vampire Hunter D on hyvä elokuva, vaikkei nyt sentään mikään kaksinen mestariteos tai unohtumaton taideteos, mutta itsenäisenä persoonallisena anime-elokuvana tämä toimii vallan mainiosti. Kuitenkin täytyy sanoa, että pidän enemmän Yoshiaki Kawajirin ohjaamasta jatko-osasta Vampire Hunter D: Bloodlustista, joka on mielestäni kokonaisuutena jonkin verran tiukempi ja viimeistellympi. Tuntuu jotenkin ihmeellisestä, että vampyyrinmetsästyksen kaltaisesta hienosta ja mielikuvituksellisesta aiheesta on tehty näinkin vähän kunnon elokuvia ja pelejä. Noh nautitaan nyt tästäkin vähästä. Naminami.


Arvio: 4.5/5

Banpaia Hantā Dī, 1985 Japani

Tuotanto: Hiroshi Kato, Mitsuhisa Koeda, Yukio Nagasaki

Ohjaus: Toyoo Ashida

Käsikirjoitus: Hideyuki Kikuchi, Yasushi Hirano

Näyttelijät: Barbara Goodson, Jeff Winkless, Kerrigan Mahan, Lara Cody, Michael McConnohie, Steve Bulen