Urhea pieni leivänpaahdin (1987)

Urhea pieni leivänpaahdin. Miettikääpä tuota nimeä. Miten älyttömän tyhmä ja lapsellinen täytyy tämän nimisen elokuvan oikeasti olla. Muistan kun elokuva oli juuri julkaistu videolla ja näin sen jossain katalogissa ja nauroin. Kuka hullu tekee elokuvan leivänpaahtimesta? Siihen aikaan elettiin jonkinlaista animaatioelokuvien korkeasuhdannetta ja kaikenkarvaisia sekä tasoisia piirrettyjä tungettiin suunnilleen ovista ja ikkunoista, aina klassikkotasosta halinalleihin, ja luonnollisesti oletin tämän olevan sitä jälkimmäistä sorttia joten sivuutin koko elokuvan olankohautuksella. Vasta vuosikymmen myöhemmin aloin kiinnostua kuultuani sen parissa työskennelleen paljon Disneyn ja Pixarin kovia nimiä. Puhuin leffasta muutaman tuttuni kanssa ja he kertoivat jakaneensa mielikuvan jonkinlaisesta yksivuotiaiden nynnyelokuvasta, mutta yllättyneen positiivisesti sen katsottuaan. Pakkohan se sitten oli itsekin nähdä, miten paha muka voi oikeasti olla elokuva nimeltään Urhea pieni leivänpaahdin?

Urhea pieni leivänpaahdin kertoo tarinan joukosta kodinkoneita, jotka elävät omaa elämäänsä kun niiden omistajat eivät ole katsomassa. Tarinan päähenkilönä häärää tietysti se pieni leivänpaahdin, muita hahmoja ovat mm. sähköhuopa, lamppu, radio ja imuri. Elokuvassa kyseiset kodinkoneet yrittävät etsiä niitä hylännyttä omistajaansa ja matkan varrella niille sattuu ja tapahtuu jos jonkinlaista jännittävää käännettä. Luonnollisesti ne oppivat vaiheidensa kautta ystävyyden ja yhteen hiileen puhaltamisen tärkeyden. Kannattaa kiinnittää huomiota etenkin alkuperäisen englanninkielisen version kohdalla erityisen hyvään dialogiin; nokkelan sanailun lomassa lauotaan viittauksia mm. Hitchcockin elokuviin.

Täytyy sanoa että nimi ja kansikuva pettävät kyllä pahemman kerran tämän elokuvan kohdalla. Kyseessä ei ole mikään pikkulasten vauvaelokuva vaan toisinaan hyvinkin synkkä ja pelottava raina, helposti miljoona kertaa synkempi kuin kansikuva antaisi olettaa. Hienoa on huomata, että tekijät ovat ottaneet työnsä hyvinkin tosissaan ja jälki on erityisen laadukasta, etenkin kohdemateriaalin huomioon ottaen. Ehkä animaation taso on toisinaan vähän suttuinen ja halvahkon oloinen muutamia erittäin luovia ja mielenkiintoisia siirtymiä lukuun ottamatta, mutta kyseessähän ei ole mikään suuren budjetin megaelokuva, joten se siitä. Hahmojen designista pidin erityisen paljon, erityisesti lampusta jolla mielestäni oli myös paras ääninäyttelijä. Tosin eivät muutkaan näyttelijät huonoja ole, vähemmän mieleen jääviä vain. Heikoin lenkki mielestäni tämän elokuvan kohdalla on ne muutamat musikaalikohtaukset, joita en yleensä elokuvissa kaipaa ollenkaan. Eivät ne tässäkään mitään toivottoman huonoja ole, mutta vähän turhan oloisia kuitenkin. Leffan soundtrack itsessään on hieno.

Olen todellakin yllättynyt. En vain siitä, miten hyvä tämä pätkä on, vaan myös siitä miten tämmöinen tarina on oikeastaan saatu edes toimimaan. Pixarin pisteet nousivat tämän elokuvan katsottua mielessäni entisestään. Ei tämmöiseen ihan kuka tahansa pysty. Katsokaa ja yllättykää, tämä on oikeasti hyvä elokuva.

Arvio: 4/5

BRAVE LITTLE TOASTER, 1987 USA 

Tuotanto: Donald Kushner, Thomas L. Wilhite

Ohjaus: Jerry Reeves

Käsikirjoitus: Thomas M. Disch

Näyttelijät: Deanna Oliver, John Lovitz, Thurl Ravenscroft, Tim Stack, Timothy E. Day