Timecrimes (2007)

Täytyy sanoa että tämän elokuvan kohdalla en oikeastaan osannut odottaa yhtään mitään. Olin kerran tylsistynyt ja ajattelin katsoa vain jonkun sattumalta käteen osuvan espanjalaisen teoksen. Siihen aikaan olin enimmäkseen kiinnostunut latinalaisista leffoista ja hain jotain uutta ja mielenkiintoista. Käteen osui elokuva nimeltä Los Cronocrìmenes, jonka ohjaajasta Nacho Vigalondosta tai näyttelijöistä en oikeastaan tietänyt mitään, enkä kyllä tiedä vieläkään muuta kuin että he ovat tässä elokuvassa mukana. Internetin lähteistä sain selville että teos on kengännauhabudjetilla tehty aikamatkustusjännäri, että se on todella nerokas ja erilainen pätkä. Lisäksi elokuvan ohjaaja on tiettävästi saanut tähän teokseensa inspiraationsa Alan Mooren ja Dave Gibbonsin sarjakuvista.
”Ahaa”, totesin itsekseni. 
”Pakkohan tämä on sitten nähdä”, ajattelin.

Elokuva kertoo Espanjan maaseudulla asuvasta pariskunnasta, Hèctorista (Karra Elejalde) ja hänen vaimostaan Clarasta (Candela Fernàndez). Elokuvan alussa Claran puuhatessa omiaan Hèctor katselee aikansa kuluksi kiikareilla ympäröivää metsikköä. Yhtäkkiä hänen huomionsa kiinnittyy metsikössä oleilevaan alastomaan naiseen (Barbara Goenaga), hän päättää mennä lähemmäksi. Metsässä hänen kimppuunsa käy naamioitunut ja aseistautunut mies (Juan Inciarte), joka ajaa hänet pakosalle läheiseen metsän reunalla olevaan rakennukseen. Rakennuksessa Hèctor kiipeää piiloon omituiseen sammioon, josta myöhemmin pois noustessaan hän törmää pöllämystyneen oloiseen mieheen (Nacho Vigalondo). Mies on keksijä ja tiedemies, joka selittää sammion olevan aikakoneen prototyyppi ja Hèctorin matkustaneen juuri tunnin verran ajassa taaksepäin. Keksijä kehottaa Hèctoria viettämään tunnin sisällä lehteä lukien ja palaamaan sitten takaisin kotiinsa. Kukaanhan ei tiedä minkälaisen kaaoksen ja aikaparadoksin aikamatkustaja voisi vapaalla jalalla saada aikaan.

Los Cronocrìmenes on pahuksen ovela ja hyvin toteutettu elokuva. Ja yksinkertainen. Käytännössä koko elokuva pyörii koko yllä olevan juonireferaatin alkuasetelman, miljöön ja henkilöiden ympärillä. Näyttelijöitä on vain kourallinen, erikoistehosteita ei ollenkaan. Tarinan edetessä varsin simppeli alkuasetelma muuttuu aina vain monimutkaisemmaksi syiden, seurausten ja paradoksien verkoksi, mitä tahansa Hèctor yrittääkään tehdä tai ratkaista ongelmiaan, hän onnistuu aina luomaan tusinan verran uusia ja pahempia. Tätä elokuvaa on pahuksen vaikea yrittää selittää. Sanotaan vaikka näin, että kyseessä on hyvän käsikirjoitukseen ja ohjaukseen perustuva nerokas elokuva. Katsokaa ja ihastukaa.

Kokonaisuutena Los Cronocrìmenes menee heittämällä parhaiden aikamatkustuselokuvien joukkoon. Riippuen siitä pitääkö vähän toiminnallisemmista tieteiselokuvista vai kekseliäistä ja rauhallisemmista, hyvin toteutetuista ja kirjoitetuista teoksista tämä on joko paras aiheesta tehty elokuva tai sitten vain melkein. Omasta mielestäni se on paras. Samalla se pistää kyllä miettimään; jos pienellä budjetilla, muutamalla näyttelijällä ja hyvällä ammattitaitoisella ohjaajakäsikirjoittajalla voi saada näin hyvää aikaan, miksei Suomessa ole koskaan yritetty tehdä mitään edes etäisesti tämän tapaista?

Arvio: 4.5/5

LOS CRONOCRÍMENES, 2007 Espanja

Tuotanto: Nacho Vigalondo

Ohjaus: Nacho Vigalondo

Käsikirjoitus: Nacho Vigalondo

Näyttelijät: Nacho Vigalondo, Bárbara Goenaga, Candela Fernández, Karra Elejalde,