Puhuttaessa Andrei
Tarkovskin
elokuvasta joudun ensialkuun esittämään muutaman ajatuksen.
Tarkovskin elokuvat eivät ensinnäkään ole mitään kevyttä
viihdettä, eikä niitä mielestäni pitäisi katsoa saati arvostella
tavallisten keskiverto viihde-elokuvien tavoin. Tarkovskin elokuvista
puhuttaessa tarkoitetaan juurikin useita tunteja pitkiä raskaita,
hitaita ja vaikeaselkoisia taideteoksia. Jos ajatus useita tunteja
kestävästä uuvuttavasta ja tarkkaavaisuutta vaativasta
taide-elokuvasta ei houkuttele, ei nämä välttämättä ole sinun
juttusi. Jos taas vakavampi elokuvataide kiinnostaa, niin Tarkovskin
sykähdyttävän hieno tuotanto on pakollista katsottavaa.
Suosittelen. Tarkovskin tuotannosta kiinnostuneille suosittelen luettavaksi tätä.
Tämän
elokuvan tekoaikaan ohjaaja oli muuttanut yhä taiteellisesti
ahdasmielisemmäksi käyvästä kotimaastaan Neuvostoliitosta
Italiaan vaimonsa kanssa vannoen olevansa koskaan palaamatta
takaisin. Uudessa kotimaassaan ohjaaja kuitenkin alkoi potemaan
koti-ikävää ja nostalgiaa, mistä mies saikin yleisvireen sekä
tarinan rungon uudelle elokuvalleen, Nostalgialle.
Uutta elokuvaansa varten mies sai käsikirjoitusapua runoilija Tonino
Guerralta,
joka aiemmin oli työskennellyt mm. Michelangelo
Antonionin
sekä Federico
Fellinin
kanssa. Lopullinen elokuva ilmestyi vuonna 1983. Se oli ilmestyessään
arvostelumenestys ja ehdolla useisiin alan palkintoihin
Neuvostoliittolaisten vaikuttajien ahkerasti sabotoidessa elokuva
voittomahdollisuuksia. Tätä temppua Tarkovski ei koskaan antanut
heille anteeksi. Nostalgian kuvauksista on myös tehty
dokumenttielokuva Tempo
di viaggio,
joka niinikään ilmestyi vuonna 1983.
Elokuvan
tarina kertoo Italiaan saapuvasta venäläisestä historiantutkijasta
ja runoilijasta, Andrei Gortchakovista (Oleg
Jankovski),
jonka on tarkoitus kirjoittaa kirja eräästä ammoin maahan
muuttaneesta venäläisestä säveltäjästä. Koti-ikävästä
poteva ohjaajan alter ego kohtaa matkoillaan kylähullun nimeltä
Domenico (Erland
Josephson),
vettä tulvivassa reikäisessä talossaan asuvan miehen, joka
ennustaa maailmanloppua ja uskoo, että vain kynttilän vieminen
hotellin uima-altaan läpi voi pelastaa maailman. Andrei alkaa tuntea
sympatiaa ja kiinnostusta omituista ukkoa kohtaan, kirjan kirjoitus
jää sikseen. Hän kokee löytäneensä hengenheimolaisensa,
yhteiskunnasta ja juuristaan irrallisen sielun.
Teknisesti Nostalgia on
mitä tyypillisintä Tarkovskia: jokainen otos on erikseen
suunniteltu sommitelmineen päivineen, jokainen kohtaus on erittäin
pitkä ja eteneminen on hidasta, dialogia ei ole paljon eikä
musiikkia kuulla käytännössä ollenkaan. Ohjaajalle tyypillisiä
ovien läpi kuvattuja ja peilejä sisältäviä kohtauksia piisaa
myös Nostalgiassa.
Elokuvan yleinen äänimaailma on ensisijaisesti täynnä erilaisia
luontoäänia, erityisesti veden ääniä. Varsinainen kerronta
leikkaa todellisuuden, kuvitelman ja unen välillä, unien
paljastaessa henkilöiden syvempiä motiiveja ja tuntemuksia.
Elokuvan tunnetuimmassa unikohtauksessa Andrei uneksii olevansa
Domenico. Toisessa tunnetussa unikohtauksesa hän kohtaa raskaana
olevan vaimonsa. Yleistunnelma elokuvassa on hyvin surumielinen;
vanha kotimaa kummittelee varsinkin alussa joka nurkassa ja
yksityiskohdassa. Käännetty runo ei ole enää sama runo. Elokuvan
itsensä yleisvaikutelma ei ole vain runollinen, vaan suorastaan
mystinen ja rikkaan symbolinen; kaikkea ei luonnollisesti voi huomata
eikä ymmärtää kertakatselulla vaan tätä elokuvaa täytyy
sulattaa ja nauttia useita kertoja ennen kuin sen todellinen kauneus
ja sanoma pääsevät
oikeuksiinsa.
Mitä
Andrei Tarkovskin teoksiin tulee, henkilökohtaisesti pidän
erityisen paljon juurikin Nostalgiasta.
Mielestäni se on miehen elokuvista erityisen voimakas ja ainakin
itseeni ehkäpä upean Peilin jälkeen
eniten vetoava ja kiehtova teos. Se ei tunnu omasta mielestäni
missään vaiheessa liian raskaalta tai laahaavalta; olin kuin
hypnoosissa taideteoksen alusta sen loppuun. Mutta kuten sanoin, tätä
elokuvaa täytyy katsoa useampi kerta ja ajatuksen kanssa ennen kuin
se alkaa toden teolla aukeamaan. Hätäisimmille tai elokuvien
kertakäyttöisyyteen tottuneille se ei sovi ollenkaan.
НОСТАЛЬГИЯ, 1983 Italia, Neuvostoliitto
Tuottaja: Franco Casati, Daniel Toscan du Plantier
Ohjaus: Andrei Tarkovski
Käsikirjoitus: Andrei Tarkovski, Tornino Guerra
Näyttelijät: Delia Boccardo, Domiziana Giordano, Erland Josephson, Laura De Marchi, Oleg Jankovski, Patrizia Terreno
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.