Frankensteinin hirviö (1981)

Tohtori Frankenstein ja Frankensteinin hirviö. Jokainen vähänkään valistunut kansalainen tuntee tarinan. Henkilökohtaisesti en ole vieläkään jaksanut häpeäkseni lukea sitä alkuperäistä Mary Shelleyn klassikkokirjaa, vaan olen lähinnä tyytynyt katsomaan miljoona aiheesta tehtyä elokuvaa. Tämä oli niistä ensimmäinen. Taisin nähdä tämän animeversion joskus esikouluikäisenä ja se oli siihen aikaan pelottavinta koskaan, mutta samalla parasta. Frankensteinin hirviö on Erämaan kutsun, Kahden vuoden loma-ajan ja vaikka Maailman ympäri 80 päivässä -televisiosarjan kanssa osa 80-luvun vallinnutta, ulkomaiselle yleisölle suunnattua animetrendiä. Tuolloinhan japanilainen anime alkoi saada yhä enemmän kansainvälistä yleisöä ja aiheiksi alkoi valikoitua yhä enemmän ulkomaisia tarinoita. Elokuva on muistaakseni julkaistu Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 89, mutta videokasetista on otettu uusia painoksia useammankin kerran uudelle vuosituhannelle tultaessa. Leffan on dubannut suomeksi Smurffeista ja Hopeanuolesta tuttu tiimi. Nyt pelottaa.

Elokuva alkaa, kun Suursmurffin äänellä puhuva tohtori Frankenstein luo yhdessä Daisuken äänellä puhuvan apurinsa kanssa keinotekoisen ihmisen, joka herää salaman siihen iskettyä henkiin. Tohtori apureineen ryntäävät ulos ja yrittävät tappaa luomuksensa. Seuraa kamppailu, jonka päätteeksi hirviö tippuu kanjoniin ja oletettavasti kuolee. Aika kuluu ja elämä jatkuu. Alkaa kuulua tarinoita mystisistä kuolemista, joiden sarja lähestyy lähestymistään tohtori Frankensteinin kotikylää. Hirviö yrittää palata luojansa luo.

Frankensteinin hirviö ei todellakaan ole mikään hirvittävän suuren budjetin elokuva eikä se yritä siltä näyttääkään. Välillä animaatio nykii hassusti, tarinan logiikan kanssa on vähän niin ja näin eikä hahmojen design tai kirjoitus oikeastaan uskottavuutta lisää. Henkilökohtaisesti huonolaatuinen animaatio ei oikeastaan haittaa ollenkaan, sillä kehnommassakin käsin tehdyssä on mielestäni enemmän persoonallisuutta ja eloa kuin liian silotelluissa nykyanimaatioissa. Elokuva itsessään ei ehkä huonoimmasta päästä sekään ole. Itse asiassa ensimmäiset kaksi kolmasosaa elokuvasta on oikeastaan erittäin toimivaa ja hyvin toteutettua kauhua, mutta loppu on kyllä juosten kustu. Harmittavasti en voi sitä tässä spoilata, mutta uskokaa huviksenne että ne viimeiset viisi minuuttia teki mieleni lähinnä hakata päätäni seinään. Ei näin. Suomidubit ja käännös ovat joko parasta tai huonointa koskaan, riippuen mihin rimansa niiden suhteen asettaa. Itse kuulun siihen ikäluokkaan, jonka suunnilleen kaikki piirretyt oli tuon saman tiimin ja Agapio Racing Teamin dubbaamia, eli itseäni niiden kuunteleminen ei häirinnyt ollenkaan. Nykynuorilla tilanne lienee toinen.

Loppujen lopuksi pidän edelleen Frankensteinin hirviöstä ja olen koska tahansa valmis katsomaan sormieni lävitse sen heikkoudet sekä viat. Eihän tämä nyt mikään paras versio tarinasta ole, mutta onpahan erilainen. Tällaista animekauhua en yleensäkään muista paljoa nähneeni, saati sitten muita Frankenstein -animeja, joten tämä on omalla tavallaan edelleen melkoisen uniikki teos. Seuraavaksi kun saisi käsiinsä vielä elokuvan leikkaamattoman version niin maailma olisi valmis.

Arvio: 4/5

Kyoufu Densetsu Kaiki! Frankenstein, 1981 Japani

Tuotanto: Yoshiaki Koizumi

Ohjaus: Toyoo Ashida, Yugo Serikawa

Käsikirjoitus: Akiyoshi Sakai Mary Shelleyn romaanin pohjalta.