Fist of the North Star (1986)

Tätä arvostelua kirjoittaessani olen juuri tullut kirjoittaneeksi ja katsastaneeksi kymmenkunta elokuvataiteen klassikkoa ja mestariteosta, planeetan hienostuneinta ja älykkäintä elokuvaa. Pääni ja klassikkokiintiöni alkaa olla taas tältä erää vähäksi aikaa täynnä. Tarvitsen jotain puisevampaa ja alkuvoimaisempaa viihdettä; jotain rehellisen tyhmää katsottavaa ja kirjoitettavaa saadakseni mieleni taas nollattua. Pääsemme tämänkertaiseen elokuvaamme.

Fist of the North Star on mitä alkuvoimaisinta ja pöhköintä mahdollista viihdettä. Elokuva perustuu Yoshiyuki Okamuran samannimiseen, yhteen kaikkien aikojen suosituimmista toimintamangasarjoista, josta on tämän elokuvataiteen merkkiteoksen lisäksi tehty myös televisiosarja, pelejä ja näytelty länsimainen filmatisointi, jossa näyttelee myös muuan Tony Halme. Tämän elokuvan ohjaaja Toyoo Ashida lienee useimmille animen ystäville tuttu ainakin VampireHunter D:n sekä suomessakin videolla julkaistun Frankensteinin hirviön ohjaajana. Alkuperäisistä japanilaisista ääninäyttelijöistä pääosanesittäjä Akira Kamiya on itselleni ennestään tuttu mainiosta shokkielokuva Chirinin kellosta, joka julkaistiin myös Suomessa 70-luvun lopulla. En valitettavasti löytänyt varmaa lähdettä, mutta Fist of the North Starin on väitetty olleen aikoinaan ensimmäisiä, jopa ensimmäinen videolla länsimaissa julkaistu anime-elokuva. Filmin ja koko saagan tärkeinä inspiraation lähteinä ovat tekijöiden mukaan olleet ainakin Bruce Lee, Charles Bronson, Sergio Leone sekä Mad Max -elokuvat. Joko alkoi kiinnostaa? Jatketaan!

Elokuva sijoittuu post-apokalyptiseen ydinsodan jälkeiseen maailmaan, jossa henkiin jääneet taistelevat keskenään vallasta ja resursseista joukkotuhon jälkeen vallitsevassa anarkiassa. Tarinan päähenkilö on Kenshiro, salamurhaajien klaanin jäsen ja salaperäisen taistelulaji Hokuto Shinkenin mestari. Elokuvan alussa Kenin vanha arkkivihollinen Shin, toisen taistelulajin mestari päättää kaapata Kenin naisen ja haavoittaa samalla Keniä lähes kuolettavasti. Vuosien saatossa salamurhaajien klaanien jäsenet ja Kenshiron veljet ovat levittäytyneet kuka minnekin ja vallanneet itselleen enemmän ja enemmän orjia ja resursseja. Kenistä on tullut kiertävä salaperäinen omankädenoikeutta kaikille ilkimyksille jakava taistelulajiguru, jonka lopullisena tavoitteena on antaa turpiin pahoille klaanilaisille ja samalla ottaa takaisin kainaloonsa kaapattu tyttöystävänsä. Seuraa kaikkien aikojen turpasauna, joka ei jätä ketään kylmäksi.

On mahdotonta sanoin kuvailla, miten viihdyttävä tämä elokuva oikeasti on! Koko leffa on lähes pelkästään tappelua, örinää, puisevaa dialogia, lisää örinää, lisää tappelua ja vielä päälle kammottavia one-linereita; eli suunnilleen kaikkea mitä kunnon tappeluelokuvalta oikeastaan kehtaa vaatia. Juoni on täyttä puutaheinää, mutta ei kai kukaan tällaista elokuvaa sellaisen vuoksi katsokaan. Dialogi varsinkin hupaisan huonoissa enkkudubeissa on hilpeän puisevaa tavaraa ja se onnistuukin pelkästään lisäämään Fist of the North Starin viihdearvoa entisestään. Kaikkein upeinta elokuvassa on sen tarkoituksellinen överiys; kun Kenshiro lyö tai potkaisee pahista, ei jäljelle jää vain mustelmia tai vammoja vaan koko ukko räjähtää kerralla taivaan tuuliin kuin jossain Segata Sanshiro -mainoksessa konsanaan. On hyvin, hyvin lähellä, että koko juttu menisi ihan huumorin puolelle, mutta tekijät ovat viisaasti lisänneet jokaiseen kuolemaan tarpeeksi verta ja gorea pitääkseen menon edes jotenkuten vakavahkona. Ja ne gore -kohdat onkin sitten sen verran rajua kamaa, että niitä aikoinaan sensuroitiin jopa Japanissa, mutta ne on myöhemmissä julkaisuissa lisätty takaisin. Sensuroidut kohtaukset erottaa muusta elokuvasta helposti niiden huonosta laadusta; nimittäin alkuperäiset filmit tuhoutuivat aikoinaan tulipalossa ja niiden tilalla jouduttiin käyttämään huonolaatuisia bootleggejä.

Elokuvan oikeasti hienointa antia ovat Kenshiron uuden kumppanin, Rein, taistelukohtaukset. Rei ei nimittäin tyydy vain lyömään tai potkimaan, vaan heiluttaa käsiään ja leikkelee pahikset kappaleiksi kuin kynsillä konsanaan. Jokaisessa taistelukohtauksessa käsien heiluttelua seuraa näyttävä valoshow ja aidosti japanilaisen tyyliteltyä ultraväkivaltaa. Toinen huomattava kohta on lopun musiikkivideomainen kohtaus, jossa Rei taistelee hidastettuna pahiksen kanssa Kenshiron kävellessä kohti lopullista mittelöään huonolla englannilla lauletun poprock -kappaleen soidessa taustalla. Ei tuon kasarimmaksi animeksi enää yksinkertaisesti voi päästä. Harmittavasti se paljon paisuteltu lopputaistelu jää vähän suutariksi, kun tekijät halusivat sisällyttää elokuvaan viime hetken rauhan sanomaa. Minusta loputtomasti keskenään tappelevista sotureista, räjähtelevistä ukkeleista ja goresta kertovaan elokuvaan ei vaan sovi mikään parikymmenminuuttista turpasaunaa ja äijäörveltämistä vähäisempi finaali.

Arvioni Fist of the North Starista tuskin pystyy täysin antamaan täyttä kuvaa tämän leffan täydestä mahtavuudesta, mutta uskokaa huviksenne etten muista montaa tyydyttävämpää ja viihdyttävämpää äijäelokuvaa koskaan nähneeni. Harvoin on tullut nähtyä vastaavaa teosta, jossa pelkkä hurmeinen meno ja räjähtävä tominta pystyy täysin korvaamaan yleisen järjenpuutteen näinkin täydellisesti. Kyseessä on lähes virheetön äijäörinäelokuva, jonka kaltaisia harvoin enää tehdään. Kiitos Japani ja japanilaiset.


Arvio: 5/5

HOKUTO NO KEN, 1986 Japani

Tuotanto: Chiaki Imada

Ohjaus: Toyoo Ashida

Käsikirjoitus: Buronson, Susumu Takahisa

Näyttelijät: Akira Kamiya, Kenji Utsumi, Yuriko Yamamoto