Le Roman de Renard (1930)

Le Roman de Renard on yksi niistä monista elokuvista, joita on tehnyt mieli arvostella jo pitkään, mutta ei ole vain viitsinyt/kerennyt tai ei ole vain tiennyt miten tekstiä aloittaa, nimittäin tässä tapauksessa kaikenlaista kerrottavaa on liiaksikin. Le Roman de Renard perustuu 900-luvulla nykyisten Ranskan ja Saksan rajaseuduilla syntyneeseen koomiseen tarinaperheeseen, joka kuvaa satiirisin ottein antropomorfisten eläinten asuttamaa oman aikansa Ranskaa. Tämän elokuvan pohjana on käytetty 1200-luvulla kirjoitettua samannimistä tarinakokoelmaa, joka tunnetaan suomalaisittain nimellä "Ketturomaani", ja joka oli omana aikanaan ilmiömäisen suosittu bestseller; opus käännettiinkin kaikille suurille Euroopan kielille jo vuosisatoja ennen raamattua.

 Hahmojen ja tarinoiden suhteen kannattaa huomioida, ettei kyseessä todellakaan ole mikään kuollut muinaisjäänne vaan pala elävää kulttuuriperintöä; vanhoja tarinoita toisinaan luetaan ja vanhoista kokoelmista otetaan painoksia edelleen. Nykyajan teoksista vaikutteita ovat saaneet mm. Disneyn Robin Hood, jonka piti alun perin olla nimenomaan Renard -filmatisointi sekä tietysti Zootropolis. Don Bluthin Rokkikukon päähenkilö ”Chantecler” on sekin saanut nimensä näistä tarinoista, puhumattakaan ranskan kielen kettua tarkoittavasta sanasta ”renard”, joka tulee sekin näiden tarinoiden päähenkilöltä. Elokuvan koko tuotannosta on vastannut nukkemestari Wladyslaw Starewicz, jonka muita tunnettuja elokuvia ovat mm. Kameramiehen kosto sekä Belgian lilja.

Tarinan päähenkilö on Renart, tietysti muita eläimiä älykkäämpi ja ovelampi kettu. Renart on säätyjaon ulkopuolinen ja lainsuojaton roisto, joka läpi elokuvan keskittyy lähinnä muiden eläinten kuppaamiseen ja kiusantekoon. Elokuvan ensimmäisellä puoliskolla valtakunnan muut eläimet kyllästyvät Renartin riekkumiseen ja vetoavat leijonakuningas Nobleen kiusankappaleen saamiseksi oikeuden eteen, mikä ei lopulta osoittaudu ollenkaan helpoksi tehtäväksi, sillä Renart luonnollisesti jallittaa jokaisen häntä hakemaan tulevan kerta toisensa jälkeen ojasta allikkoon. Lopulta Renart saadaan kuin saadaankin oikeuden tuomittavaksi, mutta lopullinen oikeudenkäynti muuttuu täydelliseksi farssiksi…

Verrattuna alkuperäisiin tarinoihin elokuva keskittyy paljon vähemmän sivuhahmoihin ja erilaisia keskiajan kummallisuuksia on tarkoituksella jätetty pois, mikä ehkä tarinan kerronnan kannalta on ollut varsin viisasta, mikään keskiajantutkija ohjaaja ei kuitenkaan ollut. Tärkeimmistä sivuhahmoista Renartin setä Ysengrin on esimerkiksi jäänyt hyvin pieneen osaan verrattuna alkuperäistarinoihin, eikä Renartin perhettä esitellä käytännössä ollenkaan, vaikka perhetausta oli varsin oleellista tietoa keskiajan maailmassa. Elokuvassa ei lisäksi viitata ollenkaan pyhäinjäännöksiin, pyhimyksiin tai luostarisääntöihin ja sinne tänne on lisätty myöhemmän maailman täkyjä ja sitaatteja tarkempien katsojien ihmeteltäväksi. Kuten sanoin, nämä muutokset eivät varsinaisesti heikennä tarinaa muutoin kuin muuttamalla henkilöiden suhteita ja näiden asuttamaa maailmaa jonkin verran pinnallisemmaksi kuin alkuperäisissä tarinoissa, joissa pienet yksityiskohdat nimenomaan lisäävät realismia sekä historiallista arvoa tarinoihin. Muutoin olen erittäin tyytyväinen elokuvan toteutukseen sekä tapaan jolla kirja on kuvattu ja alkuperäisteoksen kyyninen maailmankuva saatu välitettyä nykyajan katsojille. Vielä kun kyseessä on yksi kaikkien aikojen teknisesti parhaimmista nukke-elokuvista sekä mestarillisen tekijänsä uran pääteos, ei valittamisen sijaa löydy.

Nyt varmasti mietityttää, miksi tällainen elokuva ei ole koskaan saanut sellaista yleisöä tai mainetta kuin se laatunsa puolesta olisi luullut saavan, niin syyhän on siis se, että elokuva kärsi aikoinaan rahoitusongelmista ja ohjaaja sai teoksen viimeistelyyn tukea Natsi-Saksasta, mikä johti kauppasaarron vuoksi suoralta kädeltä elokuvan kieltämiseen kaikkialla maailmassa. Le Roman de Renard on varsinaisesti saanut kansainvälisen julkaisunsa vasta parikymmentä vuotta sitten ja nykyään se on jo jonkinlainen oman alansa tunnustettu merkkiteos. Jos elokuvan aiheesta tai toteutuksesta sattuu pitämään niin kannattaa tarkastaa myös Wes Andersonin Kekseliäs kettu, joka on saanut tältä elokuvalta huomattavan paljon vaikutteita.



Arvio: 5/5

LE ROMAN DE RENARD, 1930 Ranska, Saksa

Tuotanto: Wladyslaw Starewicz

Ohjaus: Wladyslaw Starewicz, Irene Starewicz

Käsikirjoitus: Wladyslaw Starewicz, Irene Starewicz

Näyttelijät: Claude Dauphin, Sylvain Itkine, Lèon Larive, Romain Bouquet