Le
Roman de Renard on yksi niistä monista elokuvista, joita on
tehnyt mieli arvostella jo pitkään, mutta ei ole vain
viitsinyt/kerennyt tai ei ole vain tiennyt miten tekstiä aloittaa,
nimittäin tässä tapauksessa kaikenlaista kerrottavaa on
liiaksikin. Le Roman de Renard perustuu 900-luvulla
nykyisten Ranskan ja Saksan rajaseuduilla syntyneeseen koomiseen
tarinaperheeseen, joka kuvaa satiirisin ottein antropomorfisten
eläinten asuttamaa oman aikansa Ranskaa. Tämän elokuvan pohjana on
käytetty 1200-luvulla kirjoitettua samannimistä tarinakokoelmaa,
joka tunnetaan suomalaisittain nimellä "Ketturomaani", ja
joka oli omana aikanaan ilmiömäisen suosittu bestseller; opus
käännettiinkin kaikille suurille Euroopan kielille jo vuosisatoja
ennen raamattua.
Hahmojen ja tarinoiden suhteen kannattaa huomioida, ettei kyseessä todellakaan ole mikään kuollut muinaisjäänne vaan pala elävää kulttuuriperintöä; vanhoja tarinoita toisinaan luetaan ja vanhoista kokoelmista otetaan painoksia edelleen. Nykyajan teoksista vaikutteita ovat saaneet mm. Disneyn Robin Hood, jonka piti alun perin olla nimenomaan Renard -filmatisointi sekä tietysti Zootropolis. Don Bluthin Rokkikukon päähenkilö ”Chantecler” on sekin saanut nimensä näistä tarinoista, puhumattakaan ranskan kielen kettua tarkoittavasta sanasta ”renard”, joka tulee sekin näiden tarinoiden päähenkilöltä. Elokuvan koko tuotannosta on vastannut nukkemestari Wladyslaw Starewicz, jonka muita tunnettuja elokuvia ovat mm. Kameramiehen kosto sekä Belgian lilja.
Hahmojen ja tarinoiden suhteen kannattaa huomioida, ettei kyseessä todellakaan ole mikään kuollut muinaisjäänne vaan pala elävää kulttuuriperintöä; vanhoja tarinoita toisinaan luetaan ja vanhoista kokoelmista otetaan painoksia edelleen. Nykyajan teoksista vaikutteita ovat saaneet mm. Disneyn Robin Hood, jonka piti alun perin olla nimenomaan Renard -filmatisointi sekä tietysti Zootropolis. Don Bluthin Rokkikukon päähenkilö ”Chantecler” on sekin saanut nimensä näistä tarinoista, puhumattakaan ranskan kielen kettua tarkoittavasta sanasta ”renard”, joka tulee sekin näiden tarinoiden päähenkilöltä. Elokuvan koko tuotannosta on vastannut nukkemestari Wladyslaw Starewicz, jonka muita tunnettuja elokuvia ovat mm. Kameramiehen kosto sekä Belgian lilja.
Tarinan
päähenkilö on Renart, tietysti muita eläimiä älykkäämpi ja
ovelampi kettu. Renart on säätyjaon ulkopuolinen ja lainsuojaton
roisto, joka läpi elokuvan keskittyy lähinnä muiden eläinten
kuppaamiseen ja kiusantekoon. Elokuvan ensimmäisellä puoliskolla
valtakunnan muut eläimet kyllästyvät Renartin riekkumiseen ja
vetoavat leijonakuningas Nobleen kiusankappaleen saamiseksi oikeuden
eteen, mikä ei lopulta osoittaudu ollenkaan helpoksi tehtäväksi,
sillä Renart luonnollisesti jallittaa jokaisen häntä hakemaan
tulevan kerta toisensa jälkeen ojasta allikkoon. Lopulta Renart
saadaan kuin saadaankin oikeuden tuomittavaksi, mutta lopullinen
oikeudenkäynti muuttuu täydelliseksi farssiksi…
Verrattuna
alkuperäisiin tarinoihin elokuva keskittyy paljon vähemmän
sivuhahmoihin ja erilaisia keskiajan kummallisuuksia on
tarkoituksella jätetty pois, mikä ehkä tarinan kerronnan kannalta
on ollut varsin viisasta, mikään keskiajantutkija ohjaaja ei
kuitenkaan ollut. Tärkeimmistä sivuhahmoista Renartin setä Ysengrin on esimerkiksi jäänyt hyvin pieneen osaan verrattuna
alkuperäistarinoihin, eikä Renartin perhettä esitellä käytännössä
ollenkaan, vaikka perhetausta oli varsin oleellista tietoa keskiajan maailmassa.
Elokuvassa ei lisäksi viitata ollenkaan pyhäinjäännöksiin,
pyhimyksiin tai luostarisääntöihin ja sinne tänne on lisätty
myöhemmän maailman täkyjä ja sitaatteja tarkempien katsojien
ihmeteltäväksi. Kuten sanoin, nämä muutokset eivät varsinaisesti
heikennä tarinaa muutoin kuin muuttamalla henkilöiden suhteita ja
näiden asuttamaa maailmaa jonkin verran pinnallisemmaksi kuin
alkuperäisissä tarinoissa, joissa pienet yksityiskohdat nimenomaan
lisäävät realismia sekä historiallista arvoa tarinoihin. Muutoin
olen erittäin tyytyväinen elokuvan toteutukseen sekä tapaan jolla
kirja on kuvattu ja alkuperäisteoksen kyyninen maailmankuva saatu
välitettyä nykyajan katsojille. Vielä kun kyseessä on yksi
kaikkien aikojen teknisesti parhaimmista nukke-elokuvista sekä
mestarillisen tekijänsä uran pääteos, ei valittamisen sijaa
löydy.
Nyt
varmasti mietityttää, miksi tällainen elokuva ei ole koskaan
saanut sellaista yleisöä tai mainetta kuin se laatunsa puolesta
olisi luullut saavan, niin syyhän on siis se, että elokuva kärsi
aikoinaan rahoitusongelmista ja ohjaaja sai teoksen viimeistelyyn
tukea Natsi-Saksasta, mikä johti kauppasaarron vuoksi suoralta
kädeltä elokuvan kieltämiseen kaikkialla maailmassa. Le Roman de
Renard on varsinaisesti saanut kansainvälisen julkaisunsa vasta
parikymmentä vuotta sitten ja nykyään se on jo jonkinlainen oman
alansa tunnustettu merkkiteos. Jos elokuvan aiheesta tai
toteutuksesta sattuu pitämään niin kannattaa tarkastaa myös Wes
Andersonin Kekseliäs kettu, joka on saanut tältä elokuvalta
huomattavan paljon vaikutteita.
Arvio: 5/5
Arvio: 5/5
LE ROMAN DE RENARD, 1930 Ranska, Saksa
Tuotanto: Wladyslaw Starewicz
Ohjaus: Wladyslaw Starewicz, Irene Starewicz
Käsikirjoitus: Wladyslaw Starewicz, Irene Starewicz
Näyttelijät: Claude Dauphin, Sylvain Itkine, Lèon Larive, Romain Bouquet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.