American Psycho (2000)

Ah, American Psycho. Sehän on se Bret Easton Ellisin suunnilleen kaikkialla maailmassa kielletty tai sensuroitu kohuromaani, joka sisältää mm. kannibalismia ja nekrofiliaa, ja jossa pointtina on että egoististen kasarijuppien seasta ei hevin erottaisi oikeaa äärinarsistista psykopaattia. On vähintään mielenkiintoista miten tästä kaikesta saa aikaan edes likimain katsottavaa elokuvaa. Katsotaanpa….

American Psycho kertoo Patrick Batemanista, superegoistisesta kasarijupista superegoististen kasarijuppien seassa. Muista ainakin poiketen, tai ainakin oletettavasti, Patrick Bateman on oikeasti limainen psykopaatti ja narsisti, henkisesti täysin tyhjä pinnallinen ihmisen kuori jolle toisten ihmisten hyvinvointi ei merkitse tippaakaan. Bateman on lisäksi sarjamurhaaja ja menestyvä liikemies. Elokuvan ajan yksinkertaisesti seurataan Batemanin puuhia ja ajattelumaailmaa, monesti Batemanin sisäisen monologin kertoessa mitä miehen päässä todellisuudessa liikkuu.

Täytyy kyllä ihailla ohjaajan radikaalisti erilaista otetta kirjaan nähden. American Psychosta olisi helposti saanut jos minkälaisen katselukelvottoman väkivaltaeepoksen pelkästään kirjan suoraan filmaamalla, mutta ohjaajan pallilla istunut Mary Harron on jättänyt elokuvasta suurimman osan kirjan väkivaltamässäilystä kokonaan pois, keskittyen kuitenkin kirjan alkuperäiseen ydinsanomaan, juppikulttuurin ivaamiseen. Joku voi olla toistakin mieltä, mutta mielestäni on pelkästään hienoa että elokuvan filmatisointi on löytänyt uusia näkökulmia alkuperäisteokseen, eikä tyydy vain orjalliseen alkuperäisteoksen kuvaukseen.

Enemmän kuin kauhuelokuvasta tai slasherpätkästä, on tämän elokuvan kohdalla kyse nimenomaan mustasta komediasta. Elokuvan päätähti Christian Bale revittelee sydämensä kyllyydestä pinnallisen narsistisena Batemanina, eikä muukaan kaarti miehen hirtehisen hauskasta roolityöskentelystä jää. Erityisen hienosti elokuva tavoittaa puvustuksen ja lavastuksen avulla aidon kasaritunnelman. Batemanin koruton ja paljon heijastavia pintoja sisältävä kämppä taasen kuvaa erityisen hyvin myös miehen tyhjää sielua. Klassisen talovertauksen käyttö on merkki ohjaajan hyvästä yleissivistyksestä ja nostaa elokuvan pisteitä silmissäni entisestään.

Loppujen lopuksi käteen jää erittäin hyvä limaisen narsistin sielunelämää tutkiskeleva musta satiiri. Muutoin hyvästä toteutuksesta huolimatta yhden tähden joudun kuitenkin valitettavasti ottamaan sekavasta lopusta, joka on yllättävänkin uskollinen alkuperäisteokselle. 

Eli toisin sanoen: American Psycho on hyvä ja alkuperäismateriaaliinsa verrattuna varsin kesy elokuva.


Arvio: 4/5

AMERICAN PSYCHO, 2000 USA, Kanada

Tuotanto: Edward R. Pressman, Chris Hanley, Christian Halsey Solomon

Ohjaus: Mary Harron

Käsikirjoitus: Mary Harron, Guinevere Turne

Näyttelijät: Christian Bale, Jared Leto, Reese Witherspoon, Willem Dafoe, Chloe Sevigny