Fritz -kollin pornoretket (1974)

Vuonna 1972 julkaistiin viimein suuren kohun saattelema Robert Crumbin sarjakuvaan pohjautuva Ralph Bakshin ohjaama räävittömän anarkistinen Fritz – kova kolli, josta tuli ilmestyessään ensimmäinen lapsilta ja nuorilta kielletty piirretty elokuva. Ensimmäinen Fritz jakoi ilmestyessään kriitikoidenmielipiteet,mutta nykyään sitä pidetään jonkinlaisena rajoja rikkovana kulttiklassikkona ja ihan hyvänä teoksena. Elokuvan suurimpiin vihaajiin lukeutuu edelleen alkuperäissarjakuvan piirtäjä, jonka mielestä siinä otettiin liian paljon vapauksia hänen näkemyksensä suhteen, mikä johtikin riitaan ja lopulta oikeustaisteluun Crumbin halutessa nimensä pois koko rainasta. Kostoksi elokuvan tekijöille ja estääkseen hahmonsa häpäisyn hän päätti lopulta tappaa Fritzin pian elokuvan jälkeen julkaistussa sarjakuvan numerossa. Itse raina kuitenkin oli valtava menestys ja se onkin edelleen kaikkien aikojen menestynein omakustanneanimaatio, mistä johtuen tämä jatko-osa olikin itsestäänselvyys olipa hahmo elossa tai ei.

Otetaan ensin hyvät puolet. Fritz kakkonen näyttää ja kuulostaa juuri siltä miltä sen kuuluisikin, eli ensimmäiseltä osalta. Tekijät ovat todellakin nähneet vaivaa visuaalisen puolen suhteen, mikä näkyy erityisesti elokuvan mielestäni parhaassa, keskimmäisessä musiikkivideomaisessa episodissa, jossa elävä kuva ja animaatio yhdistyy mielestäni erittäin hienosti. Leffan jazz -soundtrack on mielestäni parempi kuin ensimmäisen osan musiikkiraita. Ääninäyttelijöistä Skip Hinnant toistaa jälleen roolinsa Fritzinä, muita vanhoja näyttelijöitä en elokuvasta tunnistanut. No niin, se niistä hyvistä puolista. Sitten itse asiaan.

Jos Fritzin pornoretket todella johonkin kaatuu niin täysin kaoottiseen käsikirjoitukseen sittenkin. Tarina menee lyhyesti näin: On kulunut muutama vuotta ensimmäisestä elokuvasta ja Fritzillä on vaimo ja lapsi. Nuori mies itse vain sattuu edelleen olemaan täysi hunsvotti. Emännän loputtomasti nalkuttaessa Fritz makoilee sohvalla poltellen jointtia ja haaveillen miltä hänen kahdeksan muuta elämäänsä mahdollisesti näyttävät. Elokuva siis jakaantuu kahdeksaan pieneen episodiin, joissa mm. naidaan, käytetään huumeita, käväistään Etelä-Afrikassa ja Natsi-Saksassa. Tämän yksityiskohtaisemmin en osaa tarinaa kuvata, koska eteneminen ja leikkaus tuntuvat olevan täysin sattumanvaraista kohtauksesta toiseen. Taisin ensimmäisen osan kohdalla mainita jotain parista irrallisista kohtauksista, mutten todellakaan osannut aavistaa miten irrallinen koko tämän elokuvan kohtaukset oikeasti ovat. Episodit eivät liity toisiinsa mitenkään, ne eivät kerro mistään, niissä ei ole merkitsevää dialogia eivätkä ne vaikuta varsinaiseen kokonaisuuteen ollenkaan. Koko elokuvasta uupuu fokus täydellisesti, on vain kaaosta ja sekamelskaa, visvaa ja sukupuolielimiä ilman ensimmäisen osan nokkelaa sanailua tai satiiria.

Yleisen konsensuksen mukaan Fritzin pornoretket on todella epäonnistunut elokuva, joka ei yllä millään tavoin edellisen osan tasolle. Pelkkien kuvien perusteella halusin uskoa yleisön olevan väärässä, mutta jouduin karvaasti pettymään. Tämä on kyllä kerrassaan puolivillainen esitys, jota ei yksi hyvä kohtaus ja soundtrack pysty pelastamaan. Ehkä parasta tämän elokuvan kohdalla kuitenkin on, ettei sen surkean epäonnistumisen jälkeen enää koskaan ole väkisin pyritty tekemään ainuttakaan jatko-osaa, vaan hahmo on saanut levätä rauhassa. Robert Crumb ei muuten suostu edes tunnustamaan tämän elokuvan olemassaoloa, koska joutuisi myöntämään ensimmäisen osan olevan parempi.


Arvio: 1.5/5

THE NINE LIVES OF FRITZ THE CAT, 1974 USATuotanto: Steve KrantzsOhjaus: Robert TaylorKäsikirjoitus: Robert Taylor, Fred Halliday, Eric MonteNäyttelijät: Skip Hinnant, Bob Holt, Reva Rose