maanantai 16. toukokuuta 2016

Zootropolis (2016)


Siitä onkin varmaan parikymmentä vuotta aikaa kun viimeksi olen katsonut uuden Disneyn tuoreeltaan, ja huhhuh, tätä elokuvaa onkin hypetetty perinteisen disneymäisesti kuin Jeesuksen toista tulemista konsanaan. Samoin oli Frozenin laita, joka mielestäni hypetettiin pilalle. Oma mielikuvani Disneyn elokuvista sanotaan Herkuleksen jälkeen, on että ne ovat järjestään kömpelöhköjä ja epätasaisia rahat pois –elokuvia ilman sen kummempaa sisältöä tai henkeä; riskittömiä ja sisällöltään heppoisia tekeleitä jotka eivät varsinaisesti anna mitään uutta tai mullistavaa vaan keskittyvät toistamaan vanhoja temppuja mahdollisimman uskollisesti.


Zootropolis on uuden vuosituhannen Disney–elokuva niin hyvässä kuin pahassakin. Ensinnäkin Zootropolis on erittäin viehättävä ja perinteikäs furryelokuva. Ja onhan elokuva muutenkin erittäin toimiva, komea ja hyvin kirjoitettu kokonaisuus, ehkä parasta Disneytä sitten, noh, Herkuleksen tai Notre Damen. Elokuvan tarina kuuluu lyhykäisyydessän näin: Judy–kaniini ryhtyy poliisiksi Zootropoliksen kaupungissa. Hän päätyy tutkimaan salaperäisiä katoamistapauksia ja pääsee suuren ja mullistavan salaliiton jäljille sekä tutustuu useisiin värikkäisiin hahmoihin, joista Judyn buddyksi päätyy veijarikettu nimeltä Nick Wilde. Kyseessä on siis eräänlainen buddycop –elokuva furryilla. Kuten jo totesin, elokuva näyttää ja kuulostaa mahtavalta, se on hyvin kirjoitettu, elokuvan visuaalinen design on veikeää työtä ja etenkin englanninkielinen ääninäyttely kuulostaa erinomaiselta. Zootropoliksen lopputwisti tuli vieläpä melko puun takaa. Lisäksi elokuvassa on paljon nokkelia viittauksia eri elokuviin, brändeihin ja kulttuuri-ilmiöihin mikä on aina hauskaa. 

Mutta mutta….

Valitettavasti elokuvaa vaivaakin sitten liuta uuden vuosituhannen Disneyn ongelmia. Ensinnäkin elokuva ei todellakaan yritäkään tarjota mitään kovin tuoretta. Tarina on perinteinen buddy–elokuva kliseineen päivineen: kaksi hahmoa jotka eivät aluksi tule toimeen ollenkaan lähentyvät elokuvan kuluessa ja setvivät rikosta, jonka tutkimuksen kuluessa välit menee yhtäkkiä poikki, toinen hahmoista keksii rikokseen nokkelan ratkaisun ja riita unohtuu eikä enää edes mainita loppuelokuvan aikana. Pääparin välien viileneminen tulee niin puskista ja yllättäen että tuntuu kuin se olisi pistetty elokuvaan vain ihan tavan vuoksi. Lopuksi kaikki korjaantuu kuin taikaiskusta eikä koko elokuvan tapahtumat tai henkilöiden väliset suhteet näy missään. Mitä elokuvan teemoihin tulee niin riittäköön kun sanon että ne on nähty niin miljoona kertaa. 


Suomalainen dubbaus ei mielestäni sekään pärjännyt alkuperäiselle, mikä on tavallaan surku, koska Suomessa perinteisesti on homma osattu. Erityisen paljon harmittaa että suunnilleen kaikki elokuvan humoristiset ja jännittävät kohtaukset on jaettu ja näytetty televisiossa osana elokuvan markkinointia, eikä varsinaiseen rainaan ole jäänyt kuin ne tylsemmät välikohdat. Lisäksi en kyllä keksi mitään järkevää syytä miksi Shakiran piti olla tässä elokuvassa mukana, hänhän ei tee käytännössä mitään muuta kuin yhden lauseen verran dialogia ja laimean poppibiisin lopputekstien päälle. Tässä tapauksessa koko Shakira on vain harhaanjohtavaa markkinointia. Lisäksi elokuvasta puuttui pitkälti ovelampi ja aikuismaisempi huumori jota Disneyn ja varsinkin Pixarin elokuvissa yleensä riittää, mikä vain alleviivaa ettei tämän elokuvan kanssa otettu mitään riskejä tai leikitty liian rohkeaa. Se kuuluisa lopputwistkin on lyhykäisyydessään vähän ontuvahko.
                                                     
Edellisen kappaleen moitteet saattoivat antaa vähän harhaanjohtavan kuvan elokuvan todellisesta laadusta, mutta oikeastaan ne ovat vain pähkinöitä verrattuna Zootropoliksen hyviin puoliin. Henkilökohtaisesti pidin Zootropoliksesta kovasti ja mielestäni se on helposti parasta Disneytä vuosikausiin. Kuitenkin pienehköt kauneusvirheet syövät sen parasta terää ikävästi. Jos Zootropolis olisi ensimmäisiä näkemiäni animaatioita, se todennäköisesti olisi myös paras.


Arvio: 4/5


ZOOTOPIA, 2016 USA
Tuottaja: Clark Spencer
Ohjaaja: Byron Howard, Rich Moore
Käsikirjoittaja: Jared Bush, Phil Johnston
Näyttelijät: Jason Bateman, Jenny Salte, Ginnifer Goodwin, Idris Elba, Nate Torrence, Bonnie Hunt, Don Lake

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.