Maa aikojen alussa (1988)

Steven Spielberg lyöttäytyi vuoden 84-85 tienoilla yhteen Disneyltä lähteneen Don Bluthin kanssa ja lopputuloksena syntyi menestyksekäs Fievel matkalla Amerikkaan, jota on virheellisesti markkinoitu siihenastisen historian menestyksekkäimmäksi Disneyn ulkopuoliseksi animaatioelokuvaksi, vaikka todellisuudessa titteli kuului vielä tässä vaiheessa underground-klassikolle nimeltä Fritz - kova kolli.

Fievelin jälkeen Stevenin ja Don Bluthin suunnitelmissa oli tehdä oma versio Bambista; tällä kertaa mukaan tuotantokuvioihin astui myös muuan George Lucas. Elokuvan aihe haettiin varmimmasta mahdollisesta lähteestä, josta tällaista kannattaa yleensä lähteä kyselemään: Spielbergin lapsilta. Dinosaurusteemaisesta elokuvasta piti alunperin tehdä kokonaan mykkä, mutta lopulta dialogi päätettiin lisätä tarinan helpomman seurattavuuden vuoksi. Mykän version läpi koko elokuvan soiva James Hornerin musiikki päätyi sellaisenaan myös lopulliseen versioon.

Elokuvan käynnistää koko lopun rainan tarinaan liittymätön hyönteistä tai pientä liskoeläintä seuraava prologi. Tosielämän tarina intron takaa kuuluu, ettei Don Bluthilla ollut tässä vaiheessa vielä valmista käsikirjoitusta ja animaattoreille piti keksiä vähäksi aikaa jotain tekemistä. Varsinainen tarina seuraa emoistaan eksyneiden pienten dinosaurusten matkaa kohti vehreää Suurta laaksoa. Koska kyseessä on Bambin pohjalta suunniteltu elokuva, myös tässä on yksi legendaariset mittasuhteet saavuttanut veivinheittokohtaus.

Täytyy sanoa, että tässä leffassa taitaa olla kaikista Don Bluthin elokuvista simppelein tarina - ehkä toisinaan vähän liiankin kanssa, mutta se vähä onkin sitten ehkä parhaiten kerrottu. Tällä kertaa tarinan keskiössä on yksinkertaisesti matka, jonka aikana dinosaurukset oppivat vetämään yhtä köyttä. Varsinaista suurta pahista tässä ei toisinaan esiin pomppaavaa Tyrannosaurusta lukuun ottamatta ole, vaan tarina pyörii enemmän hahmojen heikkouksien, egon ja sisäisen konfliktin ympärillä.

Maa aikojen alussa näyttää ja kuulostaa vähintään yhtä hyvältä kuin Donin toisetkin kasarilla tehdyt leffat; erityisen vahvasti mieleen jäi kauniin, erilaisia kontrasteja vilisevän värimaailman lisä tapa, jolla elokuva palaa jatkuvasti muistuttamaan alun veivinheittokohtauksesta. Laskekaa vaikka huviksenne miten monta kertaa Pikkutassu löytää dinosauruksen jäljen, pitkäkaulaisen varjon tai kivipatsaan tai miten monessa kuvassa nähdään se alun lehti ja miten monta kertaa elokuvan aikana kuullaan se sama melankolinen melodia eri variaatioineen. James Hornerin haikean kaunis soundtrack on muutoinkin mielestäni The Secter of NIMHin vastaavan jälkeen parasta, mitä Don Bluthin leffoissa on kuuna päivänä kuultu.

Koska kyseessä on klassinen Don Bluth -elokuva, on tässä myös oikeaoppisesti paljon synkempiä ja pelottavampiakin kohtauksia kontrastia luomassa. Alkuperäinen leikkaamaton versio oli vieläkin synkempi ja pelottavampi, mutta sitä päätettiin laimentaa ja sensuroida vihaisten vanhempien vuoksi. Kaikenkaikkiaan elokuvasta poistettiin ainakin kymmenisen minuuttia liian pelottavina pidettyjä kohtauksia ja jäljelle jääneiden järjestykseen tehtiin pieniä muutoksia. Leikkaamattomasta versiosta tiedän varmasti, että siinä on ainakin muutamia pidennettyjä Tyrannosaurus-kohtauksia ja Pikkutassu löytää siinä Suuren laakson yksin heti erottuaan Serasta ja muista.

Hyvänä uutisena mainittakoon, että alkuperäinen leikkaamaton versio on vahingossa näytetty MTV3:sella 1998 todennäköisesti alkuperäiskielellä ja tekstitettynä. Joltain meikäläiseltä löytyy siis tämä harvinaisuus varmasti nauhalta. Tätä ei siis taida olla edes itsellään Don Bluthilla eikä tätä löydä netistä, joten nyt puhutaan melkoisesta keräilyharvinaisuudesta ja aarteesta. Kyselkääpäs tutuiltanne ja sukulaisiltanne; tämä ei missään nimessä saa hukkua mihinkään historian hämäriin.

Don Bluth on eräässä haastattelussa kertonut tämän elokuvan tekoprosessin olleen äärimmäisen inhottava kokemus. Steven Spielbergillä ja George Lucasilla oli tähän aikaan paljon muutakin puuhaa, eikä kummallakaan ollut juuri osuutta varsinaisen elokuvan teossa. Sen sijaan Don tiimeineen jäi täysin studiopomojen hampaisiin; elokuva oli miehen itsensä mukaan jo kättelyssä täysin alibudjetoitu ja annettu aikataulu lähinnä utopistinen. Donin animaatiostudio oli tähän aikaan vielä muuttamassa Irlantiin, joten annettuihin aikarajoihin pääseminen oli mahdoton tehtävä. Elokuvan ilmestymisen jälkeen Don katkaisi lopulta siteensä Steven Spielbergiin ja päätti jatkaa omillaan, mikä Spielbergin taholta johti Amblimationin perustamiseen.

En tiedä tarkemmin tämän tuotannollisista ongelmista, mutta lopullisessa elokuvassa niistä ei ainakaan näy jälkeäkään. Tämä on mielestäni ehdottomasti parhaita animaatioelokuvia, joita on koskaan tehty. Tässä kiteytyy mielestäni täydellisesti koko vanhan liiton Disney-henki, jota Don alunperinkin yritti elokuvissaan tavoittaa. Tarina on erinomaisesti kerrottu sekä hahmot erittäin pidettäviä ja yksilöllisiä persoonallisuuksia, eikä karkeita leikkauksia varsinaisesti lopullisesta tarinasta huomaakaan. Koko leffassa ei taida muutoinkaan olla ainuttakaan turhaa sekuntia, yksityiskohtaa tai mainittavaa isompaa puutetta. En tiedä mestariteoksesta, mutta yksi Donin parhaista tämä ainakin on. Juppijupjup.

Arvio: 5/5

LAND BEFORE TIME, 1988 USA, Irlanti
Tuotanto: Steven Spielberg, George Lucas
Ohjaus: Don Bluth
Käsikirjoitus: Stu Krieger
Näyttelijät: Burker Barnes, Candice Houston, Gabriel Damon, Helen Shaver, Pat Hingle, Will Ryan