Undone: 1. tuotantokausi (2019)

Vuosi 2019 oli pelkästään animaation saralla niin huikeaa jälkeä, että vaikka yksittäiset leffailut saisikin joskus suosiolla pakettiin, löytyy niiden lisäksi vielä toinen mokoma poikineen lukuisissa suoratoistopalveluissa pyörineitä helmiä, joita on aina valtava nautinto tapittaa tylsien ja talvisaikaan myös lukemista ajatellen aivan liian pimeiden bussimatkojen ratoksi. Undone tuskin ensikuulemalla monellekaan sanoo tuon taivaallista, mutta jos huikkaan kyseessä olevan BoJack Horsemanin käsikirjoitustiimin ja Amazonin niksipajan tuottama, jälkimmäisen oman leffapalvelun lippulaivaksi tarkoitettu tuotos, joka on jo ehtinyt keräämään kottikärryllisen alan palkintoja ja aseman yhtenä viime vuoden parhaista uusista sarjoista, luulisi nihkeimmänkin animaatiomiehen hämähäkkivaiston värähtelevän euforisesti.

Käsikirjoitus. Siinä avainsana Undonen vavisuttavaan nerouteen. Undone on pelkästään käsikirjoitustasolla paikoitellen niin laadukasta jälkeä, että se on jo melkein pelottavaa seurattavaa. Ensimmäisessä jaksossa Rosa ”Alita” Salazarin esittämä nuori nainen joutuu onnettomuuteen ja herää sairaalasta otsa rumasti ruvella. Pian osoittautuu, että päähän osunut vamma on vahingoittanut naikkosen luonnollista ajan- ja paikantajua: tämä tuntee toisinaan kiertävänsä kehää kuin Bill Murray Päiväni murmelina -leffassa, toisinaan matka vie menneisyyteen, tulevaisuuteen tai vaikka kaikkea samaan aikaan. Professorismiehenä yliopistossa työskennellyt isävainaakin ilmestyy neitokaiselle kertoilemaan juttujaan – ja pyytämään tätä selvittämään oman hämäräperäisen kuolemansa.

Mikäli tässä vaiheessa takaraivoon on jo ehtinyt kiipimään minkäänlaisia ennakko-odotuksia tai epäilyksiä, sopii mokomat heittää kerralla romukoppaan, sillä parhaimmillaan aivot nyrjäyttävän surrealistisen Undonen todellinen forte on sen yllätyksellisyys, jonka puitteissa mattoa vedetään katsojan alta lähes jokaisessa jaksossa alusta aivan viimeisen jakson loppuun asti sellaiseen tahtiin, että kokonaisuuden voisi helposti luulla romahtavan kuin Rooman valtakunnan. Ensimmäisten episodien perusteella itselleni kohosi Undonesta päällimmäiseksi vaikutelmaksi jonkinlainen Matrixin filosofisempaa puolta ja Philip K. Dickin hurmeista paranoiascifiä yhdistelevä Aikavaras, mutta loppua kohden huomasin kääntyväni jopa Your Namen ja Lähtöjä -leffan kaltaisten täysin vastakkaista laitaa edustavien laatutuotosten pariin. Kaiken edellisen päälle vielä sopiva annos telenovela-vaikutteita sekä eteläamerikkalaista uskonnollista mystiikkaa. Muistinko jo kehua Undonen käsikirjoitusta?

Ei pidä kuitenkaan unhoittaa myöskään sarjan näyttävää animaatiota, joka perustuu Undonen kohdalla perinteisen rotoskooppauksen ja nykyaikaisen digitekniikan näppärään yhdistelyyn. Homman perimmäisenä ideana on selvästi ollut luoda mahdollisimman luonnolliselta ja elävältä tuntuva animaatiomaailma, jossa genren efektejä on pystytty vapaasti hyödyntämään erilaisten harhanäkyjen ja aikasiirtymien muodossa. Tiedän varmuudella, että vastaavaa tekniikkaa on sovellettu monta kertaa useissa muissakin leffoissa ja sarjoissakin, mutten nyt näillä näppäimillä saa niitä montaakaan palautettua mieleeni. Valveunessa? Hämärän vartija?

Undone on sellaista namiskuukkelia kuulkaas, että pelkkä ajatteleminenkin saa pään huippaamaan ja kuolleet esi-isät nousemaan haudoistaan. Uhhuhhuuuhh! Niin nerokas kuin käsikirjoitus sellaisenaan onkin, jäi siihen omasta mielestäni vielä jatkoa ajatellen hitusen verran paikkaamisen varaa. Suurin osa sarjan tapahtumistahan esimerkiksi sijoittuu päähenkilön pään sisälle, ja yksi Undonen pointeista on jatkuvasti arvuutella, onko Salazarin esittämä aikamatkaaja todellisuudessa hajoamassa omaan hulluuteensa vai kykeneekö tämä oikeasti puhumaan kuolleiden kanssa ja vaikuttamaan ajan kulkuun. Luonnollisesti totuus jätetään lopussa myös sopivan avoimeksi ja katsojan itsensä pähkäiltäväksi, mutta tarinan itsensä sisällä hahmot tuntuvat vajoavan toisinaan turhaan selittelyyn, kuten eräässä jaksossa, jossa tavallinen kadunmies vain mainitsee epäuskottavasti päähenkilön elämysten muistuttavan jotain tiettyä mielisairautta sen sijaan että olisi vain intuitiivisesti todennut tämän olevan omituinen tai järkeä vailla.

Tarvitseeko lopullista arvosanaa enää tämän enempää perustellakaan? Undonessa on ainesta tulevaisuuden kulttiklassikoksi. Kyseessä on mitä persoonallisin ja kekseliäin psykologinen tieteisfantasia, jolle on suhteellisen haastavaa keksiä joka suhteessa yhteensopivaa vertailukohdetta sen enempää viime vuosilta kuin kauempaakaan historiasta. Mikäli lukija ymmärsi vähääkään aiemmin luettelemistani nimistä, todennäköisesti jo pääsi ainakin jyvälle tämän aikamatkailusarjan kiemuroista, mutta mikään pintaraapaisua tyhjentävämpi totuus sekään ei kuitenkaan ole. Tajunnan pysyvästi laajentava Undone kannattaa ehdottomasti katsastaa itse ja jättää tällaiset vanhan bussipierun selittelyt omaan arvoonsa.


Arvio: 4.5/5


UNDONE, 2019 USA
Ohjaus; Hisko Hulsing
Käsikirjoitus: Elijah Aron, Joanna Calo, Kate Purdy, Lauren Otero, Raphael Bob-Waksberg
Näyttelijät: Angelique Cabral, Bob Odenkirk, Constance Marie, Daveed Diggs, Rosa Salazar, Siddharth Dhananjay