The Squaw Man (1914)

Oletko koskaan miettinyt, kuka ohjasi ensimmäisen koskaan tuotetun pitkän Hollywood-leffan, milloin se sai ensi-iltansa tai mitä genreä kyseinen teos edustaa? Vastaus kaikkeen edelliseen ja enemmän löytyy nyt käsillä olevasta kulttuurikatselmuksesta, jonka ilmestyessä isovanhempiesi isovanhemmat taisivat vielä potkia kapaloissaan. Näinä muinaisina aikoina Hollywood-glamour tarkoitti vielä yötä heinäladossa, hummerin sijaan popsittiin porkkanaa ja kuuminta uutta urheiluautojen sarallakin edustivat puoliksi hevosella vedettävät ekologiset ”hybridimallit”.

Mutta miten ja miksi Hollywoodin synty ajoittuu vasta ensimmäisen maailmanpalon tulikuumiin vuosiin? Selitys on yksinkertainen: Thomas Edison omisti patentin käytännössä kaikkeen elokuvatekniikkaan ja pyöritti sen turvin vuosikausia monopoliaan kullan ja hunajan maassa, kunnes paikallinen antitrustilainsäädäntö teki selvää jälkeä keksijän kikkailuista. Nopeasti Amerikkaan alkoi kohota erilaisia keskuksia uusille nikkareille ja yrittäjille, mutta vähitellen taiteenlajin keskukseksi vakiintui jo monopolivuosina lakiteknisistä syistä suosittu Kalifornia, jonne rakentui nopealla tahdilla oma hämyinen studiomaailmansa, jonka suuret pelurit ovat pääsääntöisesti alalla yhä tänäkin päivänä. Edisonin oma studio meni lopulta nurin vuonna 1918.

Italialaisista klassikoista ammentavien historiallisten eeposten saralla myöhemmin leipänsä tienanneen Cecil B. DeMillen debyyttiohjaus uutuuttaan kiiltelevän, vielä Famous Players Film Companyn nimellä kulkevan tulevan Paramountin leivissä on periamerikkalaiseen tapaan länkkäri, jossa hyvä kohtaa pahan, pyssyt paukkuvat ja seassa on muutenkin kaikenlaista myöhempien vuosien kannalta kiinnostava materiaalia. Tarina kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan miehestä, joka tulee hukanneeksi vastuulleen osoitetut rahat ja paenneeksi syrjäseuduille vain kohdatakseen kauniin intiaanittaren ja tullakseen pelastaneeksi tämän lainsuojattoman kynsistä. Parin rauhallinen yhteiselo ei kuitenkaan tule kestämään, sillä villin lännen pahat miehet janoavat aina kostoa…

Toisin sanoen The Squaw Man on tarina kielletystä rakkaudesta valkoisen miehen ja vähemmistöön kuuluvan naisen välillä. Vanhaan hyvään aikaan tällaiset roturajat ylittävät suhteet oli siis kielletty ihan lainsäädännönkin voimin aina kylmän sodan tulikuumiin vuosiin asti. Naispääosassa nähtävä Lillian St. Cyr olikin läntisen pallonpuoliskon ensimmäisiä huomattavia alkuperäisväestöä edustavia naisnäyttelijöitä – DeMille halusikin panostaa teoksensa autenttisuuteen ajalleen poikkeuksellisesti palkkaamalla rooleihin etnisyydeltään sopivia henkilöitä blackfacen ja muiden vastaavien käytön sijaan.

Edellinen juonireferaatti tosin edustaa lähinnä hyvin löyhää tulkintaa, joka perustuu oman katsomiseni ohella muutamaan epämääräiseen kirjalliseen lähteeseen. Syynä luonnollisesti karu tosiasia, että kyseessä on perinteiseen tapaan jo muutaman vuoden ilmestymisensä jälkeen lähes täysin kuoliaaksi ikääntynyt pioneerityö, jonka tekijöillä ei selvästi ollut vielä käytännön kokemusta alalta. Nykykatsojan silmin The Squaw Man tuntuukin helposti armottoman poukkoilevalta ja pitkäveteiseltä puolitoistatuntiselta kaaokselta, jossa vain tapahtuu jotain ilman selkeää jatkuvaa narratiivia.

Mutta kuten jo totesin, tässä on myös omat kiinnostavat puolensa. DeMille esimerkiksi halusi ehdottomasti kuvata debyyttinsä tympeän ja keinotekoisen studion sijaan jylhissä ja ajattomissa luonnonmaisemissa, mikä tuntuisikin ratkaisuna näin jälkikäteen olleen täysin oikea, sillä sopivat maisemavalinnat herättävät kohtauksen kuin kohtauksen eloon voimakkaammin kuin teatterimaiset pahvilavasteet koskaan. Niiden tyypillisten läntisen rannikon länkkärimantujen ohella käväistään toki myös lumisissa maisemissa ja vuoristossa, joten mikäli luulit Suuren hiljaisuuden keksineen talvilänkkärit, olit väärässä.

Eipä siitä kuitenkaan mihinkään pääse, että historiallisesta arvostaan huolimatta alkuperäinen The Squaw Man on armottoman ajansyömä ja kankea teos kaikista pienistä neronleimauksistaankin huolimatta. DeMillen debyytti on kuitenkin periamerikkalaiseen tapaan kuvattu aikojen saatossa lukuisia kertoja uusiksi, pelkästään DeMillen itsensä toimesta kahdesti vuosina 1918 ja 1931, joten vaikka tämä Mummo Ankan aikalainen ei nappaisikaan, siitä löytyy myös paljon hiotumpia modernimpiakin tulkintoja. Mikään kovin olennainen ei siis toisin sanoen ole vuosien varrella muuttunut Kalifornian ikiomassa edistyksellisessä unelmatehtaassakaan.


Arvio: 1.5/5


THE SQUAW MAN, 1914 USA
Ohjaus: Cecil B. DeMille, Oscar Apfel
Käsikirjoitus: Cecil B. DeMille, Edwin Milton Royle, Oscar Apfel
Näyttelijät: Dustin Farnum, Foster Knox, Fred Montague, Haidee Fuller, Monroe Salisbury, Mrs. A.W. Filson, Winifred Kingston