Kuulustelu (1989)

Pakko jo tähän alkuun todeta, etten tiedä alkuunkaan, mitä tästä Ryszard Bugajskin tunnetuimmasta ja kohutuimmasta teoksesta voisi sanoa, mitä ei erikseen olisi jostain näppäimistä jossain jo joskus tullut ilmoille kajautettua. Kuulustelu oli muinoin erityisen arkaluontoinen tekele, joka kuvattiin puolisalaa 80-luvun levottomina sotatilan vuosina ja kiellettiin käytännössä heti valmistuttuaan vuosikausiksi. Ohjaaja itse piti teoksensa elossa jakelemalla siitä teettämiään huonolaatuisia bootleg-kopioita aina rautaesiripun romahtamiseen ja maan taiteen vapautumiseen asti. Nykyisin tämä luetaankin puolalaisen elokuvataiteen suuriin ja tärkeimpiin teoksiin, sellaisten yleissivistävien leffojen kastiin, jotka on vain nähtävä.

Kuulustelun vaarallisuus aikansa sosialistiselle sotilaseliitille onkin helppo ymmärtää, sillä hengessä Bugajskin elokuva liikkuu pitkälti Vankileirien saariston viitoittamalla tiellä stalinististen kidutuskammioiden ja perättömien tunnustusten maailmassa, tarkemmin sanottuna 50-luvun Puolassa, suuren sosialistisen emämaan vastaavaa jäljittelevän poliittisen puhdistus- ja uudelleenkoulutusohjelman synkissä selleissä, joiden likainen ja rottia kuhiseva mikrouniversumi tuli monille toisinajattelijoille tutuksi vielä pitkälle 80-luvulle asti.

Tämän tarinan päähenkilö on Antonina, lyhyemmin Toninana tunnettu kabareelaulajatar, joka kostean illan päätteeksi herääkin poliittisen poliisin vankilasta. Syytä pidätykselle ei koskaan kerrota, mutta kuulustelijat alkavat vähä vähältä tivata naiselta tämän elämän ihmis- ja parisuhteista alkaen tuttavallisesta jutustelusta, mutta edeten yhä kovempiin keinoihin. Toninalta aletaan vaatia allekirjoitusta tunnustukseen rikoksista, joita tämä ei ole tehnyt. Kiven sisässä Toninan ajantaju alkaa pikkuhiljaa hämärtyä ja vainoharhaisuus vallata alaa järjestelmän rakkikoirien ajaessa nuorta naista yhä syvemmälle epätoivon ja hulluuden syövereihin.

Kuulustelu ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan mitään kidutuspornoa tai kurjuuden maksimointia, vaikka se erittäin karu ja kolkko teos pohjimmiltaan onkin. Todellisuudessa Toninan linnareissu sisältääkin hyvin vähän kuvamateriaalia oikean elämän raaoista kidutusmetodeista, mutta varsinaiseen draamaan niiden näyttäminen ei varsinaisesti ole ollutkaan välttämätöntä. Todellisuudessa kyseessä onkin varovaisen toivorikas kuvaus moraalista oikeutta vailla rikollisliigan logiikalla jauhavan väkivaltakoneiston riisumisesta aseistaan. Lopulta yhä epätoivoisempiin keinoihin tarttuvista vangitsijoista itsestään onkin tullut sitkeän ja päättäväisen uhrinsa vankeja.

Varsinainen lopetus… noh, jokaiselle Gulagin ja sosialistimaiden poliittisten vainojen historiaa lukeneelle tulee tuskin minään varsinaisena yllätyksenä. Itse löysin siitä jonkinlaista vähäeleistä kuoleman ja uudelleensyntymän symboliikkaakin: yksi vaihe on ohi, uusi alku koittaa ja vanha järjestelmä on lopulta tuomittu tuhoutumaan, muttei kuitenkaan vielä, tällä haavaa näemme vasta etäistä rakoilua, joka ajan kuluessa tulisi laajenemaan valtavaksi railoksi rautaesiripun kyljessä sekä koko suuren sosialistisen ihmiskokeen nopeaan romahtamiseen. Viimeiset kymmenisen minuuttia ovat luonnollisesti Ryszard Bugajskin elokuvan tunteikkaimmat, ja jättävätkin yllättävän positiivisen olon kaiken sen jälkeen, mitä ensimmäisten kahden tunnin aikana tuli nähtyä ja koettua.

Hieno elokuva.


Arvio: 5/5


PRZESLLUCHANIE, 1989 Puola
Ohjaus: Ryszard Bugajski
Käsikirjoitus: Janusz Dymek, Ryszard Bugajski
Näyttelijät: Adam Ferency, Agnieszka Holland, Anna Romantowska, Bożena Dykiel, Janusz Gajos, Krystyna Janda, Olgierd Łukaszewicz, Tomasz Lengren