maanantai 6. tammikuuta 2020

Big Hero 6 (2014)


Koska menin muuassa taannoisessa arvostelussani muutenkin raottamaan sanaista arkkuani tämän Disney-leffan suhteen, lienee vain kaikkein reiluinta vetäistä melkein heti perään ihan virallinen arvio perusteluineen ettei jää paha mieli kenellekään. Big Hero 6 onkin paljon vierastamani supersankarihuuman aallonharjalla tuotettu filmatisointi muuasta vähemmän tunnetusta Marvel-sarjakuvasta, joka useimmille lienee tuttu vain tämän elokuvan kautta, jos siitäkään. Joka tapauksessa kyseessä on jälleen käsistä karanneen hypen naurettavan megalomaanisiin mittasuhteisiin paisuttelema audiovisuaalinen elämys, jota perinteiseen Disney-tyyliin hehkutettiin ilmestyessään kuin Väinämöisen toista tulemista, mutta joka näyttäisi jälkikäteen kadonneen täysin julkisuudesta, eikä muinoin luvattua jatko-osaakaan kirjoitushetkellä liene enää edes suunnitteilla.
Big Hero 6:n tarina sijoittuu vaihtoehtoiseen lähitulevaisuuden aasialaistuneeseen Amerikkaan. Teini-ikäinen Hiro ja tämän isoveli ovat lupaavia keksijäneroja sekä osa suurempaa ryhmittymää nerokkaita, mutta (alussa) kömpelöitä superosaajia. Lähiyliopiston järjestämillä tiedemessuilla sattuneen tulipalon seurauksena isoveli kuitenkin tulee heittäneeksi henkensä yrittäessään pelastaa paikallista professoria lieskojen keskeltä. Tulimeressä loppunsa kokee myös Hiron kehittämä ajatuksen voimalla toimiva joukko nanorobotteja, joita edellä mainittu professorikin oli vuolaasti alussa kehunut.

Tämän tarkemmin varsinaiseen tarinapuoleen lienee turha pureutuakaan, ja selitän syynkin seuraavaksi. Big Hero 6 nimittäin on jopa supersankarileffaksi uskomattoman kaavamainen ja kliseinen, eikä juonesta pysty puhumaan ensimmäistä paria minuuttia pidemmälle spoilaamatta välttämättä koko juttua. Koska kyseessä esimerkiksi on suunnitellun supersankarifranchisen ensimmäinen osa, jostain henkilöhahmoista tulee tarinan mittaan supereita, alussa sen hämiksen sedän tapaan kuolleen perheenjäsenen ainut tarkoitus on antaa sankarille jokin motivaatio ja söpö Baymax-robottikin on käytännössä vain Illuminationin kätyreiden hengessä kehitetty oheistuotemannekiini vailla sen kaksisempaa syvyyttä.
Sitten on tietysti Big Hero 6:n pahis. Jossain vaiheessa mukaan nimittäin ilmestyy maskia käyttävä, Hiron nanoroboteilla tuhoaan kylvävä "mystinen" superroisto, jonka suurena suunnitelmana on tietysti imaista suurkaupunki toiseen ulottuvuuteen valtavalla kliseisellä supersankarileffojen portaalilla. En halua tietenkään antaa liikaa vihiä yllätykseksi tarkoitetun hahmon henkilöllisyydestä, mutta kyseessä on taatusti ennalta arvattavin ”twisti”, jota olen kuuna päivänä nähnyt. Itse tiesin roiston henkilöllisyyden jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen, ja loppu olikin vain turhaa itsestäänselvyyden toteamisen odottelua. Disneyllä ei tämän kanssa viitsitty selvästikään nähdä ollenkaan vaivaa, enkä varmaan yhtään liioittele todetessani Big Hero 6:n maskiukkelin lukeutuvan helposti firman heikoimpien ja tylsimpien antagonistien joukkoon kautta aikain.

Kaiken edellisen huomioon ottaen on kuitenkin kovin sääli, että tässä kuitenkin on myös paljon hyvää, joka vain jää armotta oman kömpelön ja mielikuvituksettoman käsikirjoituksensa tauottoman kliseesarjatulen vangiksi. Animaatio ja ääninäyttelyn taso esimerkiksi ovat taattuun Disney-henkeen erittäin laadukasta jälkeä, vaikka itse en olekaan tällaisen animointityylin suurimpia faneja, eikä Big Hero 6:kaan ole visuaalisessa mielessä täysin ajan hammasta sellaisenaan kestänyt. Lähtöasetelma lisäksi ottaa vihdoinkin edes vähän etäisyyttä niihin kaikkein kulahtaneimpiin ja kangistuneimpiin Disney-prinsessamusikaaleihin, vaikka koko kohellus harmittavasti sortuukin lopulta täysin toisenlaisiin sähläilyihin.
Niin tai näin, Big Hero 6:n osakseen saamaa uskomatonta hypeä ja glooriaa en vieläkään voi täysin ymmärtää. Kyseessä on taatusti yksi kaavamaisimmista, kliseisimmistä ja yllätyksettömistä supersankarileffoista, joita olen eläessäni nähnyt. Tätä voisi melkein jo luulla jonkinlaiseksi kieroksi käytännön pilaksi kaikille maailman itseään täynnä oleville elokuvakriitikoille. Ilman spektaakkelimaisen vinkeää ja vauhdikasta animaatiotaan, Baymaxia ja Disney-leimaa tästä tuskin olisi koskaan tullut niin isoa juttua kuin mitä tästä loppujen lopuksi tuli. Parhaan pitkän animaatioelokuvan Oscar oli Big Hero 6:n kohdalla kuitenkin yksi suuri vitsi, jolle ei ole vanha oppinut nauramaan vanhuuttaankaan.


Arvio: 2/5


BIG HERO 6, 2014 USA
Ohjaus: 
Chris Williams, Don Hall
Käsikirjoitus: 
Don Hall, Jordan Roberts
Näyttelijät: 
Damon Wayans Jr., Génesis Rodríguez, Jamie Chung, Maya Rudolph, Ryan Potter, Scott Adsit, T.J. Miller

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.