Olen tähän mennessä arvostellut ja vähintään kommentin tasolla käsitellyt näitä vanhempia varhaisaikojen Hollywood-leffoja pituudeltaan muutamasta minuutista aina puoleentoista tuntiin asti. Mikäli laadultaan rajusti heittelevät triviaalimmat pioneerivuosien kokeilut eivät mainittavasti kiinnosta, sopii oma harrastuksensa näiden parissa aloittaa vähintään tästä, Cecil B. DeMillen alkuperäisestä suuresta läpimurtotyöstä, joka lasketaan edelleen julkaisuajankohtansa keskeisimpien ja vaikutusvaltaisimpien alansa luomusten joukkoon. Norsunluukuningas yksinään herätti ilmestyessään päivänpolttavan keskustelun massoille suunnatuksi roskaksi mielletyn elokuvan asemasta vakavasti otettavana taiteena.
Norsunluukuninkaan tarina kertoo amerikkalaiseen yläluokkaan kuuluvan naisen ahdingosta. Pilalle hemmoteltu pikkuvaimo kun sattuu aluksi pihistämään suuren summan rahaa paikalliselta hyväntekeväisyysjärjestöltä sekä pääsemään vähintään yhtä nopeasti ryöstösaaliistaan. Apuaan tälle tarjoaa muuan norsunluukauppaan erikoistunut, erityisen luotettavalta vaikuttava japanilainen liikemies, jonka julkisivu paljastuukin nopeasti silkan manipulatiivisen lieron luomaksi harhaksi. Todellisuudessa kiero itämainen liikemies katsoo summan maksettuaan omistavansa porvarisvaimon kuin minkä tahansa käyttöesineen.
Näin vanhasta elokuvasta tuskin helpolla osaisi nykyään nostaa jalustalla yksittäisiä näyttelijäsuorituksia, mutta superkarismaattisen Sessue Hayakawan modernia otetta perinteiseen teatterimeininkiin saumattomasti sekoittava tulkinta ilman maskeerauksia ystävällisestä hyväntekijästä hirviömäiseksi roistoksi muuttuvasta herrasmiehestä säväyttää yhä edelleen. Sessue Hayakawasta itsestään tuli Norsunluukuninkaan myötä ansaitusti ensimmäinen kansainvälisen tason japanilainen supertähti ja seksisymboli, jonka ura jatkui menestyksekkäästi Tyynenmeren molemmin puolin vielä pitkälle 60-luvulle asti. Miehen myöhemmistä töistä mainittakoon vaikkapa sellainen sotaklassikko kuin Kwai-joen silta, joka poiki Hayakawalle Oscar-ehdokkuudenkin.
Oma henkilökohtainen suosikkikohtaukseni sekä -yksityiskohtani DeMillen klassikossa käsittää juurikin Sessue Hayakawan omimmassa elementissään: Aivan alussa Sessue nähdään polttomerkitsemässä norsunluisia esineitään, ja saatuaan ”ostamansa” naisen itselleen mies päättää polttomerkitä myös tämän vaikka sitten väkivalloin. Tarinan lopussa tuo kyseinen poltinmerkki osoittautuu ratkaisevaksi tekijäksi, joka syöksee juonittelevan idän ihmemiehen tuhoonsa.
On Norsunluukuninkaassa toki paljon muutakin hyvää. Jos The Virginian edusti ja selvää edistystä kankeahkosta The Squaw Manista, puhkeavat DeMillen kertojanlahjat vihdoin kertakaikkisesti kukkaan kuin Amazonin sadekaudella. Norsunluukuningas tuntuu aivan ensimmäisistä kuvistaan lähtien ottavan katsojan kiinnostuksen tiukkoihin pihteihinsä, eikä suostu päästämään niitä missään kohtaa lipeämään otteestaan. Kun draama toisinaan hiljenee, voi katsoja nauttia vaikkapa DeMillen ja elokuvaaja Alvin Wyckoffin suunnittelemista ekspressionistisista valaistus- ja kuvausratkaisuista, komeista trikkiotoksista ja hienostuneista silueteista. Jos näistäkään ei ole vielä tarpeeksi iloa, voi Norsunluukuningasta tarkastella myös mielenkiintoisena aikansa amerikkalaisen yläluokan elämäntavan kuvauksena.
Norsunluukuningas on niitä alansa perusklassikoita, joiden luulisi kuuluvan jokaisen vähänkään wanhaa Hollywoodia diggaavan yleissivistykseen vähintään nimeltä. Kuten ehkä arvata saattaa, se herätti ilmestyessään yleisen innostuksen ohella myös valtavasti pahennusta erityisesti japanilaisen yleisön keskuudessa, ja uusintajulkaisuissa kiero japanilainen ryökäle onkin suosiolla muutettu burmalaiseksi, sillä Hollywood-pamput laskivat, ettei niin pienen ja syrjäisen maan väestön protesteilla olisi merkittävää vaikutusta elokuvan tuottoihin tai tuotantoyhtiön imagoon. Japanissa Norsunluukuningasta näytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran virallisesti vasta 2000-luvulla osana sikäläisen elokuvafestivaalin ohjelmistoa.
Arvio: 4.5/5
THE CHEAT, 1915 USA
Ohjaus: Cecil B. DeMille
Käsikirjoitus: Hector Turnbull, Jeanie Macpherson
Näyttelijät: Dana Ong, Fannie Ward, Hazel Childers, Jack Dean, James Neill, Sessue Hayakawa, Yutaka Abe
Arvio: 4.5/5
THE CHEAT, 1915 USA
Ohjaus: Cecil B. DeMille
Käsikirjoitus: Hector Turnbull, Jeanie Macpherson
Näyttelijät: Dana Ong, Fannie Ward, Hazel Childers, Jack Dean, James Neill, Sessue Hayakawa, Yutaka Abe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.