Matrix (1999)

Miten voi edes alkaa kirjoittaa tällaisesta elokuvasta? Matrix on yksi teinivuosieni muotielokuvista sekä Tähtien Sodan kolmen esiosan ja Frozenin jälkeen taatusti kaikkien aikojen hypetetyin elokuva. Kukapa ei olisi kuullut jo ennen Matrixin näkemistä miten älykäs, filosofinen ja erilainen se on. Siitä on kirjoitettu kokonaisia kirjoja, kaikkia sen ideoita on toisteltu kyllästymiseen asti, sen pohjalta on syntynyt kokonainen virtuaalitodellisuuteen uskova hörhölauma ja kaikkea muuta kivaa. Ehkä nyt lähes parikymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen on jo turvallista sanoa, ettei se ole oikeastaan niinkään hyvä elokuva kuin väitetään.

Tarinan päähenkilö on Keanu Reevesin esittämä hakkeri-koodari Thomas Anderson aka Neo, joka päätyy salaperäisen Morpheuksen (Laurence Fishburn) esittämän Morpheuksen esittämän salaperäisen rikollisjoukon matkaan ja tälle paljastuu, että hänen tuntemansa todellisuus on vain maailman tuhonneen tekoälyn luomaa virtuaalitodellisuutta. Todellisessa todellisuudessa koneet pitävät ihmiset virtuaalisessa unessa ja käyttävät näitä energianlähteenään. Matrixin ulkopuolella unesta heränneet ovat rakentaneet itselleen kaupungin maan ytimeen ja kamppailevat sieltä käsin valloittajakoneita vastaan. On ennustettu, että ihmisten joukosta nousee sankari ja messias, joka pystyy kukistamaan koneet ja muokkaamaan virtuaalitodellisuutta mielensä mukaan…

Matrixin tarina on kyllä kaikkea muuta kuin omaperäinen. Ajatus tekoälyn tuhoamasta maailmasta ja virtuaalitodellisuuteen vangituista ihmisistä on tuttu mm. jo 60-luvulla kirjoitetustaHarlan Ellisonin I have no mouth and I must scream -klassikkonovellista sekä -pelistä. Matrixin sisäinen asetelma messiaineen ja agentteineen taas on tuttu vuotta aiemmin tehdystä Dark Citystä, jonka lavasteissa Matrix on osittain myös kuvattu. Kirkkaan vihreä yleisväritys, nahkafetissi ja hakkerihahmo ovat nekin tuttuja jo ikivanhoista cyberpunk-tarinoista, samoin kuin ”herään ja huomaan kaiken olevan valetta” -juoni, joka on eri variaatioineen vanha kuinTutankhamon. Nähdäänpä elokuvassa vielä klassinen ”magical negro” -klisee, eli mystinen afroamerikkalainen oraakkeli, joka on tuttu suunnilleen kaikista jenkkielokuvista ja -tarinoista jo siirtomaa-ajalta lähtien. Itseäni vanhan toisto ja kliseisyys ei oikeastaan vaivaa juurikaan, periaatteessa tällaista on harrastettu niin kauan kuin elokuvia on tehty. Wachowskit itse ovat kertoneet nimenomaan halunneensa yhdistää Matrixissa fanittamiensa tarinoiden ja elokuvien aineksia Tarantino-tyyliin.

Puisevista näyttelijöistä on Matrixin kohdalla jaksettu vääntää kyllästymiseen asti. Elokuvan näyttelijöiden ilmeettömyys ja eleettömyys eivät mielestäni ole niinkään huomattavia ongelmia kuin tarinan keskeisimpien hahmojen täydellinen persoonattomuus, kemian puute ja historiattomuus; yhdelläkään henkilöllä ei ole oikeastaan minkäänlaista menneisyyttä, jonka kautta heidän mahdollista persoonaansa voisi edes auttavasti ymmärtää, mutta tällaisenaan ei heillä ole edes mitä ymmärtää. Eleettömyydessä ainut ongelma mielestäni on, ettei sitä ole viety tällä kertaa tarpeeksi äärimmäisyyksiin Robert Bressonin elokuvien tapaan, jotta se olisi oikeasti toiminut tyylikeinona. Näyttelijöistä olisin ehkäpä ainoana vaihtanut inhoamani Keanu Reevesin ehkä johonkuhun katu-uskottavampaan hakkerihahmoon. Kuinka paljon Matrixolisikaan muuttunut jos söpön mallipojun tilalla hakkerina nähtäisiinkin oikeasti ylipainoinen ja finninaamainen nörtti. Agentti Smithiä esittävä Hugo Weaving sen sijaan varastaa koko shown, hänen tilalleen tuskin voisi istuttaa ketään muuta. Muut näyttelijät ovat melko mitäänsanomattomia.

Parhaiten Matrix on kestänyt aikaa toimintakohtaustensa ja erikoistehosteidensa osalta. Mistään kovin ajattomasta taiteesta tämänkään elokuvan kohdalla on turha puhua, mutta puhdasta cgi:tä on käytetty kiitettävän säästeliäästi ja hidastuksilla herkuttelevat, jo moneen otteeseen matkitut ja parodioidut toimintakohtaukset ovat edelleen lähes alan parasta antia. Pienoiset kauneusvirheet ja epärealistiset jipot on helppo antaa sille anteeksi, koska loppujen lopuksi kyseessä ei ole todellinen vaan virtuaalimaailma jossa periaatteessa kaikki on mahdollista.

Jos ensimmäinen Matrix jo konseptina johonkin toden teolla omalla kohdallani kaatui jo alkumetreillä, niin sen tavattoman epäloogisuuteen ja aukkoiseen käsikirjoitukseen. Koko tarinassahan rikotaan suunnilleen kaikki mahdolliset fysiikan peruslait, mikä ei oikeastaan ole kovin tavatonta ja annettakoon anteeksi. Mutta mihin esimerkiksi tarvitaan koko pahuksen Matrixia? Jos koneet saavat energiansa eläimistä ja ihmisistä, mikseivät ne vain tee ihmisille vaikka lobotomiaa tai kerää energiansa vaikka lehmistä niin energiasyöppöä virtuaalitodellisuutta ei oikeastaan edes tarvittaisi. Entäpä mikseivät Neo ja muut vapaustaistelijat vain yksinkertaisesti tapa osaa virtuaalitodellisuudessa elävästä ihmiskunnasta ja vapautua loppuja heikentääkseen tai tuhotakseen koneita? Tai entä jos Neon remmi käy vaikka jakamassa niitä pillereitään kansalle tai miehittää ison televisiokanavan ja julistaa kertaheitolla koko Matrixin olevan vain valhetta aiheuttaen kerralla isomman massaherätyksen? Entä miksi koneet eivät vain tapa suoraan kaikkia Matrixista heränneitä vaan päästävät nämä pakoon ja yrittävät tappaa myöhemmin kaikin mahdollisin tavoin? Näin siis muutama tyhmää aukkoa mainitakseni. Äärimmäisen älykkääksi ja filosofiseksi hehkutetulta elokuvalta on mielestäni lupa odottaa vähän tasokkaampaa käsikirjoitusta. Kovin sattumanvaraisesti levitelty symboliikka ja pseudofilosofinen jargon ei riitä tekemään elokuvasta mestariteosta.

Mielestäni ensimmäinen Matrix ei ole oikeastaan niin hyvä kuin miksi sitä on hehkutettu. Toimintakohtauksia ja erikoistehosteita lukuun ottamatta se tuntuu kompastelevan enemmän tai vähemmän omaan kikkailuunsa sekä pökkelöihin näyttelijöihinsä. Mielestäni se ei kuitenkaan ole niinkään varsinaisesti huono elokuva, lähinnä keskinkertainen. Ensimmäinen Matrix on kuitenkin vielä hyvä elokuva. Jatko-osien kohdalla homma ryssittiin kaikin mahdollisin tavoin ja niihin verrattuna ensimmäinen on vikoineenkin helposti paras.


Arvio: 2.5/5

THE MATRIX, 1999 USA, Australia

Tuotanto: Joel Silver

Ohjaus: Wachowski-veljet

Käsikirjoitus: Wachowski-veljet

Näyttelijät: Laudence Fishburn, Keanu Reeves, Hugo Weaving, Carrie-Anne Moss,