Klaani: Tarina Sammakoitten suvusta (1984)

Avataanpa jälleen matopurkkia nimeltä Mika ja Aki Kaurismäki. Kaksikon Arvottomien ja Akin oman Dostojevski-filmatisointi Rikoksen ja rangaistuksen jäljiltä olin ainakin henkilökohtaisesti jo niin täpinöissäni, etten malttanut mitään muuta seuraavaksi katsastaakaan kuin veljesduon niitä seuranneen yhteisproduktion, vähän hassusti nimetyn Klaani – tarina sammakoitten suvusta, jonka enempiä tutustumisia vailla ajattelin kertovan kotimaisen järviluonnon eläimistöstä. Viimeöinen kahvikuppini tiesi kuitenkin valistaa minua faktasta, että kyseessä onkin Tauno Kaukosen sukuromaaniin perustuva, varsin tavanomainen draama ihan tavallisista omilla keuhkoillaan hengittävistä ihmisistä.

Sammakoiden suku on ollut monenmoisten ketkujen ja rikollisten kasvualustaa mummusta vaareihin aina tekoajan nykypäivästä luolakarhujen klaanien aikaan asti. Sammakoille järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella pysyttely ja lavean tien kulkeminen on enemmän kuin harrastus tai yksinkertainen valinta – useimmille se on isältä pojalle siirtyvä ajaton elämäntapa, jolle ei ole olemassa vaihtoehtoja. Kaurismäkeläisessä maailmassa yhteiskunta itsessään on pahimmillaan vähintään yhtä kova ja armoton kuin rikollinen vastineensakin, ja Sammakoiden kaltaisille rentuille osoitetaan muutakin kuin kylmää kättä.

Pääosaa Kaurismäen vauhtikaksikon teoksessa esittää nyt jo valitettavasti edesmennyt Rumba-lehden toimittaja ja näyttelijä Markku Halme, jolle Sammakoitten suku oli ensimmäinen merkittävä elokuvarooli. Kuvausaikaan parikymppinen Halme esittää sukunsa vesaa, Aleksanteri Suureksi kastettua vilpitöntä ja herkkää veikkosta, joka haluaisi irtautua isiensä tieltä ja aloittaa rehellisen työn rakastamansa nainen kainalossaan, mutta suvun henkisen taakan hylkääminen viranomaisten puristuksissa osoittautuukin puheita vaikeammaksi tieksi taivaltaa.

Luin jostain epämääräisestä lähteestä, että Mika Kaurismäki on allekirjoittaneen tavoin Kenji Mizoguchin töiden suuri ihailija. Niinpä ei oikeasti olekaan ihme, että miehen ohjaus toi vahvasti mieleen nimenomaan Mizoguchin Taru viimeisestä krysanteemista -klassikon, jossa nuori aristokraatti päättää irrottautua sukunsa perinteistä ansaitakseen ihmisten kunnioituksen omilla ansioillaan. Sammakoitten suku on kertomuksena hyvin samanlainen Mizoguchin teoksen kanssa sillä erotuksella, että kyse ei tässä ole uuden ja vanhan maailman kohtaamisesta vaan tuttu kaurismäkeläinen eksistentialistinen tarina itsensä ja paikkansa löytämisestä kahtia jakautuneesta, molemmin puolin vähintään yhtä synkeästä yhteiskunnasta – sekä tietysti tuhoon tuomitusta rakkaudesta.

Tässä tulee kuitenkin shokkipaljastus: Klaani – tarina sammakoitten suvusta ei omissa kirjoissani nouse likimainkaan Arvottomien tai Rikoksen ja rangaistuksen tasolle. Siihen tarkoitukseen varsinainen ydintarina tuntuu aivan liian laihalta ja joka suuntaan rönsyilevältä, eikä nuoren Halmeen karismakaan tunnu riittävän kokonaisen puolitoistatuntisen draaman kantamiseen harteillaan. Viimeistään Lasse Pöystin, Antti Litjan, Kari Väänäsen ja kumppaneiden teräksisellä ammattitaidolla tulkitsemien värikkäiden sivuhahmojen kadotessa toisinaan ruudulta homma tuntuu töksähtelevän kuin tiiliseinään. Kahvikuppinikin pudistelee päätään ja lisää edelliseen: ”Pahimmillaan Akin kynäilemä dialogikin tuntuu kovin alleviivaavalta, eikä mestarin hirtehisen lakonista settiä kuulla kuin pieninä annoksina toisinaan – siis aivan liian vähän”.

Karahvini on oikeassa. Herkullisen hyvää dialogia on aivan liian niukalti, mutta onneksi kuvallisen ilmaisun taso ja Päivi Portaankorvan tulkitsema legendaarisen upea haikea tunnusballadi onnistuvat jo sellaisenaan pelastamaan paljon. Jos nyt rehellisiä ollaan, on Sammakoitten suku pienine vikoineenkin todella mielenkiintoinen teos katsoa ja kuunnella, sillä vaikka se ei aivan nautintohermoon osukaan, on sillä kuitenkin roppakaupalla ikiomaa persoonallisuutta ja Esko Nikkarin kaltaisia aina hymyn huulille loihtivia tuttuja kasvoja yrmyilemässä tiensä katsojan kahvitassen keraamiseen sydämeen. Karahvini myhäilee tyytyväisenä.


Arvio: 3.5/5


KLAANI - TARINA SAMMAKOITTEN SUVUSTA, 1984 Suomi
Ohjaus: Mika Kaurismäki
Käsikirjoitus: Aki Kaurismäki, Mika Kaurismäki
Näyttelijät: Antti Litja, Juhani Niemelä, Kari Väänänen, Lasse Pöysti, Markku Halme, Mikko Majanlahti, Minna Soisalo, Sakari Rouvinen