One Thousand and One Nights (1969)

Animaation kulta-ajan tuho on elokuvahistorian synkistä tarinoista lohduttomimpia. Vanhaan hyvään aikaan jokaisella studiolla oli leivissään joukko animaattoreita tuottamassa lyhäreitä täyspitkien kylkiäisiksi, mutta television ilmestyttyä tämä vanha ja hyväksi havaittu käytäntö osoittautui kilpailijoitaan siinä määrin tyyriimmäksi ja tuotantoprosessi hitaammaksi, että täyspäiväisestä animaatiotuotannosta päätettiin nopealla aikataululla luopa joka tuvassa ja pitäjässä jotain halpapajoja lukuun ottamatta. Klassisen elokuvakäsityön alamäkeä vauhditti vielä entisestään taiteenalansa vähittäinen leimautuminen silkaksi pienten lasten viihteeksi, josta aikuisten ihmisten ei ole hyväksyttävää nauttia.

Viimeinen pantiin merkille myös Japanin nousevassa animen suurvallassa, jossa sikäläinen sarjakuvan ja animaation suurmies Osamu Tezuka päätti repäistä ja aloittaa pelkästään aikuiselle yleisölle suunnatun eroottis-psykedeelisemmän materiaalin tuotannon, kuin pyrkiäkseen haastamaan oheistuotemarkkinoiden vääristämät käsitykset animaatiosta silkkana toukkien juttuna. Näin syntyi myös käsillä oleva One Thousand and One Nightsin nimellä maailmassa tunnettu teos, yksi kautta aikain ensimmäisistä pelkästään aikuisille suunnatuista pitkistä animoiduista leffoista, joka edelsi kansan mielissä ensimmäiseksi julistettua Ralph Bakshin Fritz - kova kolliakin peräti kolmen (!) vuoden verran.

Eri asia sitten, onko tämä taide-elämys oikein mistään kotoisin, sillä tällaisilla pioneeriteoksilla harvoin on minkäänlaista vastustuskykyä ajan nakertavalle vaikutukselle. Ehkä ensiksi on syytä ainakin todeta, että K18-leimastaan huolimatta kyseessä ei ole mikään pornoleffa, eikä nykystandardeilla voi oikein puhua kaksisestakaan erotiikasta. Rintojen kaltaisia varsin neutraaleja naisellisia kapistuksia lukuun ottamatta ei seksuaalisuuteen keskitytä kovinkaan syvällisesti, vaikka tezukamaiseen tyyliin ulkoisesti monenkirjavat ja designiltaan ihanan omaperäisen kulmikkaan karikatyyrimäiset hahmot periaatteessa hyvän maun puitteissa rakastelevatkin – tai sitten vain keskustelevat aiheesta vähän samanlaiseen vapautuneeseen ja leikkimieliseen tapaan kuin Anakin Skywalker hiekasta.

Pitäisi varmaan sanoa sananen juonestakin – tai ihan vain siitä, mitä se yrittää olla. One Thousand and One Nigths on vähän sellainen epämääräinen kokeellinen elämys, jossa punainen lanka on hyvin löyhä ja yleensä sekin peittyy valtavaan kerrokseen silkkaa visuaalista hulluttelua ja käsityön taikaa, jolla ei silkan taiteilun lisäksi taida ollakaan merkitystä. Oman ymmärrykseni mukaan tarina kertoo köyhästä vesikauppiaasta ja karanneesta orjanaisesta, joka kuolee synnyttäessään tämän pojan. Vesikauppias käy hallitsemattoman kaaoksen täyttämässä seikkailussaan läpi ne kaikkein klassisimmat alkuperäisteoksen tarinat jättiläisistä seireeneihin, ja lopussa… jotain.

En oikein osaa arvostaa tällaista sillisalaattia minään kovin tasokkaana kertovana taiteena, mutta silkkana taiteiluna Tezukan studion tuotoksella on aivan omanlaistaan halpisleffojen viehätysvoimaa, johon harvoin enää nykyisin missään törmää. Tekijät selvästi tarkoittivat tämän marginaalisemmalle yleisölle, joten värityksen ja animaation sulavuuden kaltaisista jutuista on siksi tingitty monessa kohtaa reippaasti, ja taustoinakin nähdään monasti paljon käsin väritettyjä ja maalattuja valokuvia. Joku muu varmaan repisi pelihousunsa tällaisesta rujosta kikkailusta, mutta henkilökohtaisesti Tezukan ja kumppaneiden luova ja kuvia kumartelematon vanhan ajan käsityöhenki taustalla pauhaavine jazz-rockeineen jaksaa ihastuttaa ihan sellaisenaankin. 

Mutta kuten jo mainitsin, on tässä kyse lähinnä kokonaisen eroottisen animaatioleffojen sarjan ensimmäisestä, varovaisen pioneeritason debyyttiosasta, sillä Tezuka tiimeineen tuotti vastaavia kokeiluja vielä kourallisen tämän jälkeenkin. Niistä muista myöhemmin lisää – toivottavasti myös mahdollisimman pian. Jo tässä vaiheessa voin kuitenkin todeta, että Tezuka tiimeineen todellakin onnistui osoittamaan epäilijöiden mutinat vääriksi ja luomaan jylhän perustan, jolle myöhempi aikuisemmalle yleisölle suunnattu anime on sittemmin pala palalta rakentunut.


Arvio: 2.5/5


SEN'YA ICHIYA MONOGATARI, 1969 Japani
Ohjaus: Eiichi Yamamoto
Käsikirjoitus: Hiroyuki Kumai, Kazuo Fukazawa, Osamu Tezuka
Näyttelijät: Haruko Kato, Hiroshi Akutagawa, Isao Hashizume, Kyôko Kishida, Noboru Mitani, Sachiko Itô, Shûsaku Endô, Takako Ando, Yukio Aoshima