Corgi - Kuningattaren koiranpentu (2019)

Mutta mitä muita animaatioita tänä vuonna on ilmestynyt, te kysytte? No tietysti Corgi - kuningattaren koiranpentu, minä vastaan! Kyllä, minä kävin katsomassa kuningatar Elisabethin koirasta kertovan belgialaisen leffan ja koin poikkeuksellisesti saaneeni rahoilleni jotain vastinettakin, mitä ei ihan jokaisesta vastaan tulleesta hirvityksestä voikaan vilpittömin mielin sanoa. Näin siis siitäkin huolimatta, että monenkarvaiset viralliset ammattikriitikot ovat haukkuneet ja vähätelleet Corgia minkä ovat muulta potaskaltaan ehtineet, joten kaiken järjen mukaan kyseessä olisi pitänyt olla yksi vuoden huonoimmista leffoista genreen katsomatta.

Corgin päähenkilö on erittäin mielikuvituksellisesti nimetty corgi nimeltä Rex, yksi kuningatar Elisabethin koirakatraan nuorimmista jäsenistä. Niille jotka eivät tiedä, niin kuningatar Elisabeth on koiraihmisiä ja rakastaa erityisesti corgeja. Kuningattaren oma suosikki Rex on pilalle hemmoteltu ja äärimmäisen itsekäs pentu, joka aiheuttaa alussa pienen skandaalin kuninkaallisissa illanistujaisissa. Toisen corgin petoksen seurauksena Rex ajautuu kauas pois Buckinghamin palatsista, ja kotiinpaluu edellyttäisi nöyryyden ja yhteistyön kaltaisten asioiden oppimista.

Kyllä vaan, juoni on juurikin niin mielikuvitukseton ja moneen kertaan nähty kuin miltä se näyttää ja kuulostaa, mutta se on oikeasti vielä tyhmempi kun sitä miettii vähänkään pintaa syvemmältä. Yhdessä kohtaa esimerkiksi Donald Trumpin hullu koira valitsee Rexin parittelukumppaniksi, mutta lopussa toinen koira joutuu Rexin tilalle noustuaan kuningattaren ykköskoiraksi, kuin kyseessä olisi ollut joku suurikin velvollisuus. Yhdessä kohtaa Buckinghamin palatsissa roihahtaa tulipalo, mutta koko puljussa ei tunnu olevan minkäänlaisia palohälyttimiä - eläimetkin vain pääsevät juoksemaan kuninkaalliseen palatsiin sisään kuin navettaan! Navetasta puheen ollen, tässä on myös nolostuttavaa pissahuumoria, jonka olemassaoloa ei voi käsittää.

Corgissa ei oikeasti ole juurikaan järkeä takana, mutta toisin kuin esimerkiksi suurimmassa osassa Illuminationin tuotoksia, tässä sentään oli tarpeeksi monipuolisesti joka suunnasta kopioitu juonentapainen, että se sentään tuntui varsinaiselta juonelta silkan päämäärättömän mesoamisen ja säntäilyn sijaan. Miettikääpä vaikka tätä: Corgin hahmot jopa päätyvät paikasta A paikkaan B ja oppivat siinä välissä jotain uutta. Wow! Mutta ei siinä kaikki, sillä tunnelma heittelee vielä mukavasti todella synkän ja sellaisen lapsille suunnatun iloisen välillä, mikä on omasta mielestäni vain hyvä juttu. Yhdessä kohtaa veistellään huumoria jopa seksuaalivähemmistöön kuuluvan hahmon kustannuksella, mitä voinee pitää näinä tukahduttavan poliittisen korrektiuden synkkinä vuosina todella rohkeana ja epäkorrektina vetona jopa kovimmissa Hollywood-leffoissa.

Kaikki muu Corgissa onkin enintään harmittoman keskinkertaista jälkeä. Eurooppalaisena animaationa näillä tyypeillä ei luonnollisesti ollut erityisen kovia tuotantoarvoja takana, mutta silkan animaation tekninen taso on tarpeeksi hyvää, että itse elokuvan pystyy katsomaan vaivatta alusta loppuun asti. Samaa voinee sanoa yleisestä designistä, joka yllättävänkin osuvia julkkiskarikatyyrejä lukuun ottamatta oli melkoisen... melkoista. Omissa silmissäni (tai korvissani) Corgille paljon lisäpisteitä toi loppupeleissä sen laadukas alkuperäiskielinen dubbaus, jossa on osattu hienosti hyödyntää erilaisia värikkäitä brittiaksentteja ja puheenparsia. Harmittavasti käännös tuskin tekee viimeiselle lainkaan kunniaa, joten kannattaa kaiketi pysyä siinä alkuperäisessä.


Arvio: 2.5/5


THE QUEEN'S CORGI, 2019 Belgia
Ohjaus: Ben Stassen, Vincent Kesteloot
Käsikirjoitus: Johnny Smith, Rob Sprackling
Näyttelijät: Dino Andrade, Joey Camen, Jo Wyatt, Kirk Thornton, Leo Barakat, Mari Devon, Nicole Sherman, Rusty Shackleford