The Secret of Kells (2009)

Taitaa viimein olla korkea aika arvostella läpi myös nämä ties kuinka kauan vuoroaan odottaneet vähemmän tunnetut animaatiosuosikkini, jotka lienevät aikojen saatossa vain ikävästi jääneet mielessäni sivummalle kaikenlaisten kunnianhimoisempien ja ryppyotsaisempien projektieni tieltä. Oikeastaan tämä on ollut jälkikäteen katsoen myös erittäin harmillista, sillä kukaan muu ei tunnu tällaisista suurten valtavirtastudioiden ulkopuolella tuotetuista animaatioelokuvista juuri välittävän, eikä toisaalta antavan edes sen vertaa näkyvyyttä että harvat oikeasti aiheesta kiinnostuneet voisivat niistä päästä iloitsemaan. Kai se on kaikki taas yhdestä ihmisestä kiinni.

En enää muista milloin tai miten törmäsin irlantilaiseen The Secret of Kellsiin, mutta voisin näin vanhana pieruna veikata kyseessä olleen sattumanvaraisen internetissä näkemäni trailerin, jonka jälkeen tämä timantti oli vain yksinkertaisesti koettava mahdollisimman sukkelaan. Ensimmäisenä silmiin osui jo markkinointivaiheessa tämän paikallisista miniatyyrimaalauksista ja kelttiläisestä taiteesta ammentava henkeäsalpaavan persoonallinen geometrinen visuaalinen design, jota voinee verrata suoraan Richard Williamsin The Thief and the Cobblerin vastaavaan persialaistyyliin.

Toisin sanoen nyt liikutaan perinteisessä mielessä äärimmäisen kaukana tyypillisistä Disney-leffoista itämaisesta taiteesta virikkeitä saanutta Mulania lukuun ottamatta. The Secret of Kellsin kaksi- ja kolmiulotteisuuden rajamailla komeileva satumaailma koostuu lähes sellaisenaan erilaisista tyylitellyistä muodoista ja ornamenteista, monesti ihmiset ja eläimet muistuttavat vain etäisesti niiden esikuvia ja lähes jokainen kuva onkin suunniteltu siten, että kokonaisuus tuntuu kuin yhtenäiseltä taideteokselta aidon Kellsin kirjan sivuilla. Tähän päälle taustalla tiuhaan kuultava tunnelmallinen kelttimusiikki, ja lopputulos lähentelee jo suorastaan hengästyttävän henkistä kokonaisuutta.

The Secret of Kells näyttää ja kuulostaakin upealta. Kunpa vain vihreän saaren myyteistä ja tarinoista inspiraatiota hakenut tarinapuoli olisi yhtä viimeisen päälle päräyttävää jälkeä, ja kyseessä voisikin olla jonkinasteinen suurteos, mutta omaan makuuni tällä kertaa pienempi budjetti näkyy käsikirjoituksen lievänä yksiulotteisuutena verrattuna moneen kunnianhimoisemman kokoluokan tuotokseen. Kaikessa simppeliydessään kyseessä nimittäin on jo aiemmin mainitun, erityisen kauniista miniatyyrimaalauksistaan tunnetun irlantilaisen kirjan satumainen syntytarina, jossa nuoren munkin tiet risteävät metsänhaltijan ja käärmejumalan kanssa tämän yrittäessä kerätä yrttejä ja väriaineita tuota kirjoista kauneinta varten. Eletään kuitenkin viikinkien ryöstöretkien aikaa, eivätkä edes Irlannin muurein linnoittautuneet uskonyhteisötkään ole siltä turvassa…

Joku voisi vielä tähän loppuun kritisoida tekijöiden päätöstä asettaa lasten rooliin ihan oikeita heittelevällä laadulla repliikkinsä lausuvia lapsinäyttelijöitä, mutta itseäni tuo ei juuri päässyt missään kohtaa katsomiskokemusta häiritsemään sen enempää kuin vähän vaatimattomampi juonellisempi antikaan. Tällaisissa leffoissa visuaalinen tarinankerronta on aina tärkeintä, ja pelkästään tässä mielessä veikeä ja värikäs The Secret of Kells antaa helposti turpaan monille kertaluokkaa nimekkäämmillekin tekijöille. Mikäli varsinainen sisällöllinen anti ei noin yleensä maistuisikaan, on tällaista näyttävää ja kekseliästä käsityötä ainakin omasta mielestäni helppo arvostaa kenen ja koska tahansa silkkana korkeatasoisena visuaalisena taiteenakin.


Arvio: 4.5/5


THE SECRET OF KELLS, 2009 Irlanti, Belgia, RanskaOhjaus: Tomm Moore
Käsikirjoitus: Fabrice Ziolkowski, Tomm Moore
Näyttelijät: Brendan Gleeson, Christen Mooney, Evan McGuire, Mick Lally