Asterix - pieni suuri mies Galliasta (1967)

Jokainen vähääkään elo- tai sarjakuvia seurannut tuntee melkoisella varmuudella Asterixin, tuon gallialaisten ikonisimman sankarin tarinan. Muuan oluesta pitävä kaksikko nimeltään René Goscinny ja Albert Uderzo sattuivat luomaan nopeasti suureen suosioon nousseen hupailusarjakuvansa 60-luvun alkupuolella, mistä lähtien se onkin kummitellut suunnilleen jokaisessa suomalaisessa kodissa ja koulussa osoituksena ranskalais-belgialaisen populäärikulttuurin laadusta parhaimmillaan, kotimaisina murrejulkaisuina vielä aivan erityisen hauskassa ja kekseliäässä muodossa.

Niiden ensimmäisten sarjakuvien tekoaikaan joku jossain keksi alkaa adaptoimaan miekkosten klassikkoasemaan noussutta kokonaisuutta ihan piirretyksi elokuvasarjaksi asti. Asterix - pieni suuri mies Galliasta onkin näistä suunnitelluista adaptaatioista ensimmäinen, ja se perustuukin lähes sellaisenaan alkuperäisistä albumeista ensimmäiseen, mikä myös valitettavasti näkyy varsinaisen tarinan selkeänä hapuiluna ja jälkikäteen katsoen turhana selittelynä: Ensimmäiset kymmenkunta minuuttiahan menevät dialogeineen tällä kertaa siis puhtaasti saagan tutun perusasetelman sekä hahmojen perusteelliseen esittelyyn, johon en tässä kohtaa enää viitsi itse edes vaivautua.

Kun todellinen ydintarina pääsee vauhtiin, huomaakin nopeasti kasassa olevan varsin perinteisen kokoelman irtonaisia perättäisiä kohtauksia, jotka eivät kasva tai huipennu oikein mihinkään suuntaan. Alussa roomalaiset saavat selville Ceasarin valtaa vastustavien gallialaisten käyttävän supervoimat antavaa taikajuomaa, kidnappaavat tietäjä Akvavitixin ja yrittävät kiristää tältä itselleen samaista ihmelitkua, mutta lopulta gallialaiset vetävätkin jälleen pitemmän korren. Tämän yliyksinkertaisen ja hyvin ennalta arvattavan kaavan lisäksi ensimmäiseen Asterixiin ei juonellisessa mielessä mahdu oikein mitään muuta kuin vähän sinne päin epämääräisellä tarkkuudella osuvia irtovitsejä.

Ensimmäinen Asterix on vain niin... kauhean kankea elokuva, jossa edes animaatio ei vielä ole kovin kaksista, vaan ajan halpamuodin mukaisesti taustat ovat pahimmillaan pelkistetty yksittäisiin tylsiin väreihin asti, virheitä vilisevää animaatiota kierrätetään armottomat määrät ja kaikenlainen ilmeikkyyskin on karsittu niin minimiin kuin mahdollista. Englanninkielisessä versiossa eri hahmoja kuullaan näyttelemässä vieläpä koko joukko samoja kumisia näyttelijöitä, mikä vain onnistuu lisäämään katsojaparan tuskaa entisestään, eikä kunnollista musiikkia tai taustaääniäkään kuulla kuin enintään paikka paikoin.

Mitäpä edelliseen onkaan enää lisättävää? Tiettävästi tämä leffa tehtiin kyselemättä erityisiä lupia Albert Uderzolta tai René Goscinnyltä itseltään, mistä duo poltti päreensä siinä määrin, että suunnitellun luvattoman jatko-osan tuotanto päätettiin lopettaa jo alkuunsa, ja tulevaisuudessa homma jatkuikin sitten alkuperäisten tekijöiden tiukassa valvonnassa. Ray Goossens ei käytännössä ole ohjannut ainuttakaan edes etäisesti mainitsemisen tai muistamisen arvoista ennen tai jälkeen Asterixin, ja itse melkein unohdin jo senkin ennen kuin pääsin arvosteluni loppuun ast... mistäköhän olinkaan kirjoittamassa?


Arvio: 2/5


ASTERIX LE GAULOIS, 1967 Ranska, Belgia
Ohjaus: Ray Goossens
Käsikirjoitus: Albert Uderzo, Jos Marissen, László Molnár, René Goscinny, Willy Lateste
Näyttelijät: Jacques Jouanneau, Jacques Morel , Pierre Tornade, Roger Carel