Vuoden 9 päivää (1962)

Kylmä sota oli kylmää sotaa suojasään aikaankin. Kuuban vallankumouksen jälkimainingeissa Neuvostoliitto alkoi tukea uutta liittolaistaan ydinasein, käynnistäen siinä sivussa Kuuban kriisin. Näytelmän pääosanesittäjät uskoivat viimeiseen asti ydinsodan puhkeamiseen. Onneksi rauha kuitenkin voitti – suhteellinen rauha. Amerikassa lähestyvästä ydintuhosta otti ilon irti Stanley Kubrickin Tohtori Outolempi. Neuvostoliitossa elokuvataiteellinen lähestymistapa uraanin halkaisuun ja ydinaseisiin oli päinvastainen: Mihail Rommin pääteoksiin lukeutuva Vuoden 9 päivää kysyy visaisia kysymyksiä tieteen asemasta sekä tieteentekijän vastuusta. Maailman siirryttyä atomiaikaan yksittäisten tiedemiesten keksinnöillä saattoi olla suora vaikutus miljoonien ihmisten hyvinvointiin – ja tuhoon. Neuvostoliitossa totuuskin saattoi ajaa tiedemiehen kuolemaan.

Vuoden 9 päivää on saanut nimensä elokuvan tarinan rungosta, joka tässä tapauksessa on keskeisten henkilöhahmojen elämän yhdeksän merkittävintä päivää. Neuvostoliittolaiset fyysikot ovat omistautuneet edistyneemmän atomivoiman kehittämiseen ihmiskunnan hyväksi. Kaksi tiedemiehistä kuitenkin rakastuu samaan naiseen, ja näiden välille muodostuukin visainen kolmiodraama. Henkilöhahmojen välisessä dialogissa sivutaan toisinaan aiemmin mainitsemiani syvempiä teemoja, kuten menneiden aikojen tiedemiesten ja filosofien suhdetta nykyaikaan. Lopussa yksi miehistä on valmis uhrautumaan suuren tavoitteensa vuoksi, ratkaisten näennäisesti samalla kiistansa ystävänsä kanssa. Tiettävästi Rommin elokuvan alkuperäisversioon kului yksityiskohtaisempiakin kuvauksia säteilysairauksien vaikutuksista, mutta sensuurin vuoksi kyseiset kohtaukset on lopullisesta versiosta poistettu.

Rommin elokuva ei mielestäni ole erityisen mielenkiintoinen juoneltaan, mutta toteutukseltaan senkin edestä. Vapaammalla kaudella neuvosto-ohjaajien sallittiin tutustua ulkomaisiin virtauksiin, ja Romm onkin selvästi ammentanut teokseensa vaikutteita ranskalaisesta uudesta aallosta. Vuoden 9 päivää on esimerkiksi kuvattu ilman musiikkia, hyödyntäen hiljaisuutta ja luonnollista ambienssia, ja monessa kohtaa taustanakin toimii karu yksivärinen seinä. Kohtauksesta toiseen toistuvat kalterimaiset symmetriset muodot ja kuviot ovat kuin viittaus tiedemiesten vankilamaiseen olotilaan paitsi sosialistisen järjestelmän, mutta myös uhrauksia vaativan työnsä sekä omantuntonsa ikeessä. Rommin visuaalinen tyylittely toikin mieleeni Hiroshi Teshigaharan The Face of Anotherin.

Vuoden 9 päivää lukeutuu ohjaajansa tunnetuimpiin ja sanottakoon vaikka rakastetuimpiin teoksiin, voittipa elokuva aikoinaan kansainvälisiä palkintojakin. Syytä ei ole tarpeen vaivaksi asti pähkäillä, sillä erottuva premissi yhdistettynä muista klassista neuvostoleffoista tuttuihin tähtinäyttelijöihin sekä aikansa trendejä hyödyntävään toteutukseen on yhä jännittävää katseltavaa meidänkin päivinämme. Positiivisena kritiikkinä olisin ehkä sittenkin ollut vieläkin kiinnostuneempi näkemään mestari Rommin oman omituisen tyylinsä hyödyntäjänä kuin valmiin muodin soveltajana. Tässä vaiheessa Rommin ura perinteisen draaman parissa oli kuitenkin tällä erää ohi, ja uudet velvollisuudet odottivat vanhaa senseitä muualla.


Arvio: 4/5


DEVYAT DNEY ODNOGO GODA, 1962 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Romm
Käsikirjoitus: Mihail Romm, Daniil Hrabrovitski
Näyttelijät: Aleksei Batalov, Tatjana Lavrova, Innokentij Smoktunovskij