Toista maailmansotaa seurasi
kylmä sota. Entiset liittolaiset korvasivat natsit Neuvostoliiton
ikuisina vihollisina. Sosialismin mörön saatua haltuunsa koko
itäisen Euroopan Stalinin egoa ei pidätellyt enää mikään:
Neuvostoliitossa seurasi entistäkin kuumeisemman henkilöpalvonnan
ja autokratian kausi. Tuomittujen salaliitto onkin elokuva
vain muodoltaan – sisällöltään teos muistuttaa banaaliudessaan
kuin löyhää poliittista uutiskatsausta tai Stalinin virallista
tiedonantoa. Mihail Kalatozovin ohjaustyössä ei ole
hienotunteisuuden häivääkään, vaan kaikki olennainen lätkäistään
katsojan eteen symboliikasta riisuttuna, olihan kansan sentään
ymmärrettävä Stalinin nerokkaita aivoituksia sekä kylmän sodan
vainoharhaista logiikkaa.
Nimettömään itäeurooppalaiseen pikkuvaltioon sijoittuva tarina on kuin pastissi aikansa poliittisista ongelmista. Stalinin suosimat kommunistit yrittävät rakentaa maassaan suunnitelmataloutta itäisen naapurimaansa esikuvan mukaisesti, mutta kristillisten ja kapitalististen voimien ikeessä taantumus onkin lähellä ottaa niskalenkin työväestöstä. Amerikkalainen edustajisto on päättänyt sabotoida hyväsydämisten idän ihmeiden työtä ja tarjota kansalle turmiollista järjestelmäänsä. Avukseen kierot jenkit ovat värvänneet Stalinin isällisestä kaitselmuksesta kieltäytyneitä Titon partisaaneja Jugoslaviasta. Stalinin voimat ovat kuitenkin vihollisiaan mahtavampia, ja voitto idässä kuuluu siten kommunismille. Viimeisissä kuvissa miljoonapäinen kansa hurraa vasemmistopoliitikoille punalipun liehuessa taustalla.
Kuten
sanoin: tarinassa ei hienostuneisuuden murenaakaan. Mitäpä muuta
voisikaan odottaa jälleenrakennuskauden neuvostoelokuvalta? Nikolai
Virran pahamaineisesta kynästä lähteneenä elokuvan
kirjallisen tason ei sovi olettaakaan olevan järin korkea – Virta
nimittäin tunnettiin aikoinaan pikemminkin opportunismistaan kuin
kirjoitustaidoistaan. Kiintoisana knoppitietona kynäilijä ei
suinkaan ollut suomalaisia loikkareita, vaan nimi ”Virta” oli
henkilön taiteilijanimi ja viittasi tämän karjalaisiin
sukujuuriin. Kalatozovin henkilökohtainen panos elokuvassaan taas
rajoittunee muutamiin mielenkiintoisiin visuaalisiin sommitelmiin
sekä joukkokohtauksiin. Tuomittujen salaliitto onkin
lähtökohtaisesti valtion kuin tekijöidensä elokuva.
Enpä lähtisi ketään syyttävällä sormella osoittamaan, vaikka tämänkin teoksen Kalatozovin filmografiassa jättäisi näkemättä. Tuomittujen salaliitolla oli tekoaikanaan ajankohtainen sanomansa ja tarkoituksensa, mutta ilman kontekstia tätä tuskin moni katsoisi edes historiallisena kuriositeettina. Kuten yleensä, itse nautin Tuomittujen salaliiton kaltaisten turhuuksienkin kohdalla erityisesti historiallisista ja poliittisista yksityiskohdista. Harmittaa vain ajatella, kuinka Mihail Kalatozovin kaltaisen neron ja näkijän kykyjä tuhlattiinkaan vuosikausia tällaiseen humpuukiin. Stalinin egopullistelu oli kuolinkellojen helinää laadukkaalle elokuvataiteelle siinä missä ihmisille ja eläimillekin. Kylmä sota onneksi lauhtui Stalinin potkaistua tyhjää. Aave vain jäi leijailemaan Euroopan ylle – Stalinin aave. Voi mörkö sentään!
Arvio: 2/5
ZAGOVOR OBRECHYONNYKH, 1950 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Kalatozov
Käsikirjoitus: Nikolai Virta
Näyttelijät: Ljudmila Skopina, Boris Sitko, Vsevolod Aksjonov
Nimettömään itäeurooppalaiseen pikkuvaltioon sijoittuva tarina on kuin pastissi aikansa poliittisista ongelmista. Stalinin suosimat kommunistit yrittävät rakentaa maassaan suunnitelmataloutta itäisen naapurimaansa esikuvan mukaisesti, mutta kristillisten ja kapitalististen voimien ikeessä taantumus onkin lähellä ottaa niskalenkin työväestöstä. Amerikkalainen edustajisto on päättänyt sabotoida hyväsydämisten idän ihmeiden työtä ja tarjota kansalle turmiollista järjestelmäänsä. Avukseen kierot jenkit ovat värvänneet Stalinin isällisestä kaitselmuksesta kieltäytyneitä Titon partisaaneja Jugoslaviasta. Stalinin voimat ovat kuitenkin vihollisiaan mahtavampia, ja voitto idässä kuuluu siten kommunismille. Viimeisissä kuvissa miljoonapäinen kansa hurraa vasemmistopoliitikoille punalipun liehuessa taustalla.
![]() |
Huomaa Stalinin kuva massojen ja satelliittivaltion päättäjien yläpuolella. |
Enpä lähtisi ketään syyttävällä sormella osoittamaan, vaikka tämänkin teoksen Kalatozovin filmografiassa jättäisi näkemättä. Tuomittujen salaliitolla oli tekoaikanaan ajankohtainen sanomansa ja tarkoituksensa, mutta ilman kontekstia tätä tuskin moni katsoisi edes historiallisena kuriositeettina. Kuten yleensä, itse nautin Tuomittujen salaliiton kaltaisten turhuuksienkin kohdalla erityisesti historiallisista ja poliittisista yksityiskohdista. Harmittaa vain ajatella, kuinka Mihail Kalatozovin kaltaisen neron ja näkijän kykyjä tuhlattiinkaan vuosikausia tällaiseen humpuukiin. Stalinin egopullistelu oli kuolinkellojen helinää laadukkaalle elokuvataiteelle siinä missä ihmisille ja eläimillekin. Kylmä sota onneksi lauhtui Stalinin potkaistua tyhjää. Aave vain jäi leijailemaan Euroopan ylle – Stalinin aave. Voi mörkö sentään!
Arvio: 2/5
ZAGOVOR OBRECHYONNYKH, 1950 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mihail Kalatozov
Käsikirjoitus: Nikolai Virta
Näyttelijät: Ljudmila Skopina, Boris Sitko, Vsevolod Aksjonov
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.